Tyoharjoittelumme on paattynyt. Lastenkodilla viettamamme aika meni nopeasti ja oikestaan siella olisi viela voinut keksia kaikenlaista tekemista lisaa...On kuitenkin kivaa nyt vain olla ja lomailla. Dakarin luksusloma oli tarpeen..
Viime viikolla olimme siis kaymassa Senegalin Dakarissa. Lahdimme matkaan maanantai aamuna kukon laulun aikaan. Banjulin satamassa olimme ajoissa ja paasimme ensimmaiseen lahtevaan lauttaan. Saattamassa meita oli Keba, lahiohjaajamme, lastenkodilta. Han hankki meille suoran kyydin Dakariin jo Banjulista. Muuten olisimme joutuneet ottamaan pohjoisrannan kylasta, Barrasta, taksin rajalle ja rajalta Senegalin puolelta loytaa vani tai farmarimallinen auto Dakariin. Matka oli pomppuinen, mutta aika nopea.. Lahdimme Barrasta kahdeksalta ja olimme Dakarissa hotellillamme kolmen jalkeen. Loppumatkasta oli pienia ongelmia autoon kanssa, kun vain yksi vaihde autostamme toimi. Myos Dakarin kadut olivat ruuhkaisia, aivan tosenlaista kuin Gambiassa. Olimme saapuneet oikeaan kaupunkiin. :) Banjul ja muut Gambian paikat ovat vain pikku kylia tai taajama-aluetta, ei todellakaan kaupunkia....
Hotellimme oli aivan Dakarin keskustassa. Paasimme kulkemaan jalkaisin lahes jopka paikkaan. Apunamme muutamana paivana oli Keban ystava Diawara, ilman hanta olisimme olleet muutamaan kertaan pulassa, kun emme puhu ranskaa ta wolofia. Suurimmaksi osaksi kuitenkin parjasimme englannilla.
Viikon aikana nautimme eurooppalaisista kahviloista, kuumasta suihkusta ja kaupungin vilinasta. Kavimme tutustumassa Goreen orjasaareen. Saari oli pysynyt entisellaan ja vaiutti aivan espanjalta tai portugalilta raknneustensa puolesta. Edelleen saarella asuu ihmisia, mutta selvasti saari on turistikohde. Jokaisessa kdunkulmassa oli matkamuistomyyjia ja kaikesta sai maksaa. Elamys oli kuitenkin hieno, vaikkakin hieman surullinen.
Kavimme myos tutustumassa vaaleanpunaiseen jarveen, Lac Rose, josta kaivetaan suolaa. Vaaleanpunainen vari syntyy jarvessa asuvasta levasta. Talla kertaa saa oli hieman pilvinen,njoten emme kuitenkaan nahneet vaaleanpunaista varia.. Tai sitten olimme vaaraan aikaan jarvella. No olipa sekin kuitenkin yksi kokemus lisaa.
Muina paivina kiertelimme keskustassa ja kavimme ostoksilla. Ostoksien tekeminen oli erittain rankkaa, koska aina piti tinkia hinnasta yli puolet. Suurin osa myyjista laittoi hulppeita hintoja esi paidasta 20 000 cefaa, joka on noin 20 euroa. Oikea hinta oli ehka 3000 cefaa eli noin 5 euroa ehkapa. Monesti meita varmasti myos huijattiin ja maksoimme tavaroista yli hintaa. Dakar oli myos slevasti Gambiaa kalliimpi. Ruoka kahviloissa ja ravintoloissa oli lahes Suomen tasoa. Vain aivan paikallisissa kuppiloissa sai halvalla syotya. Muutamana paivana soimme paikallista ruokaa, Benechinia, yassaa ja cous cousia. Ruoat olivat samantyyppisia kuin Gambiassakin, mutta hieman eri mausteita oli kaytetty. Ruoka oli siis riisia/cous cousia, kastiketta ja lihaa/kalaa/kanaa.. Eurooppalainen ruoka virkisti valilla.
Takaisin tullessa tulimme taksifarmarilla. Matka oli jalleen pomppuinen, mutta hyvat unenlahjani helpottivat matkantekoa.. Nukuin niin menomatkan kuin paluumatkankin lahes kokonaan. Tuuli ihmetteli, miten onnistuin siina.. Kuulemma paani oli heilunut puolelta toiselle.. Paluumatka kesti hieman kauemmin, koska jouduimme odottelemaan Barrassa lauttaa tunnin.
Taman viikon ystavamme Kumba on letittanyt hiuksiamme. Eilen valmistui omat letttini ja tanaan Tuulin. Paahan ja niskaan hieman sattuu, mutta eikohan tahan muutaman paivan paasta totu. Ehka letit ovat paassa viela Suomeen saapuessamme. Huomenna menemme syomaan ravintolaan illallista. Kotitalomme naiset lupasivat tehda riisipuuroa ammuksi ja jotain lounasta paivaksi. Joulupaivan vietamme kavereidemma kanssa ja Tapaninpaivana olemme varmaankin kotosalla. Viimeiset kaksi viikkoa yritamme kayda rannalla, theda viimeisia ostoksia ja nahda kavereitamme. Suomea kylla jo kaipaa vahan, mutta kylmyys ja lumenmaara pelottaa..
Ihanaa joulun aikaa ja uutta vuotta kaikille!
torstai 23. joulukuuta 2010
maanantai 15. marraskuuta 2010
Matkantekoa
Pitkaan aikaan ei ole paassyt kirjoittamaan ja paivoittamaan blogia, kun nettiyhteydet ovat olleet surkeita ja sahkot ovat olleet poikki.
Toissa viikonloppuna kavimme Jnajanburehissa sisamaassa, noin 200 km paassa Banjulista. Lahdimme matkaan perjantaina seitsemalta aamulla. Aluksi odottelimme Tallindingin paassa vapaata kulkuneuvoa Banjuliin. Talla kertaa tuohon alle puolen tunnin matkan meni jalleen kerran lahes kaksi tuntia. Banjulissa myohastyimme juuri ja juuri yhdeksan lautasta ja jouduimme odottamaan terminaalissa seuravaa lauttaa. Lauttoja on kaksi ja ne seilaavat Banjulin saarelta pohjoisrannalle aina tunnin valein. Matka Banjulista Barraan kestaa noin 45 minuuttia. Joten istumista ja odottelua oli jo tarpeeksi alkumatkasta. Pakettiautojen parkkipaikalle paastyamme loysimme Janjanburehiin menevan vanin aika helosti, mutta matksutajia ei ollut viela tarpeeksi, joten jaimme odottelemaan seuraavan laivan saapumista. Paasimme matkaan puolen paivan aikoihin. ALuksi matkanteko sujui ihan rivakasti, mutta ehka noin puolen tunnin jalkeen alkoin poliisien tarkastuspisteita olemaan aina jokaisen kylan kohdalla eli varmaan noin 15 minuutin valein vani pysahtyi ja kuljettajan ja auton tiedot tarkastettiin. Myos matkustajia jai aina valilla pois ja uusia tuli tilalle. Noin kahden tunninmatkan teon jalkeen olimme puoli valissa ajomatkaa ja vani pysahtyi lounastauolle Farafennin kylaan hieman yli puoleksi tunniksi. Jatkettuamme matkaa polissien takastuspisteet jatkuivat. Eraassa pisteessa kaikkien matkatavarat takistettiin ja toisessa henkilollisyystodistukset, onneksi passit olivat mukana matkassa. Perilla Janjanburehissa olimme viiden jalkeen ja olimme vasyneita ja polyisia matkanteosta.
Lauantaina kavimme joella veneajelulla ja naimme virtahepoja, apinoita ja monia erilaisia lintuja. Tutustuimme myos Janjanburen kylaan. Kavimme myos syomassa tuttavamme luona ja illalla kuuntelimme rumpujen soittoa. Sunnuntaina lahdimme takaisin kotiin. Paluumatka oli hieman nopeampi, kun otimme bussikyydin. Banjulissa olimme vain hieman liian nalkaisia..
Toissa viikonloppuna kavimme Jnajanburehissa sisamaassa, noin 200 km paassa Banjulista. Lahdimme matkaan perjantaina seitsemalta aamulla. Aluksi odottelimme Tallindingin paassa vapaata kulkuneuvoa Banjuliin. Talla kertaa tuohon alle puolen tunnin matkan meni jalleen kerran lahes kaksi tuntia. Banjulissa myohastyimme juuri ja juuri yhdeksan lautasta ja jouduimme odottamaan terminaalissa seuravaa lauttaa. Lauttoja on kaksi ja ne seilaavat Banjulin saarelta pohjoisrannalle aina tunnin valein. Matka Banjulista Barraan kestaa noin 45 minuuttia. Joten istumista ja odottelua oli jo tarpeeksi alkumatkasta. Pakettiautojen parkkipaikalle paastyamme loysimme Janjanburehiin menevan vanin aika helosti, mutta matksutajia ei ollut viela tarpeeksi, joten jaimme odottelemaan seuraavan laivan saapumista. Paasimme matkaan puolen paivan aikoihin. ALuksi matkanteko sujui ihan rivakasti, mutta ehka noin puolen tunnin jalkeen alkoin poliisien tarkastuspisteita olemaan aina jokaisen kylan kohdalla eli varmaan noin 15 minuutin valein vani pysahtyi ja kuljettajan ja auton tiedot tarkastettiin. Myos matkustajia jai aina valilla pois ja uusia tuli tilalle. Noin kahden tunninmatkan teon jalkeen olimme puoli valissa ajomatkaa ja vani pysahtyi lounastauolle Farafennin kylaan hieman yli puoleksi tunniksi. Jatkettuamme matkaa polissien takastuspisteet jatkuivat. Eraassa pisteessa kaikkien matkatavarat takistettiin ja toisessa henkilollisyystodistukset, onneksi passit olivat mukana matkassa. Perilla Janjanburehissa olimme viiden jalkeen ja olimme vasyneita ja polyisia matkanteosta.
Lauantaina kavimme joella veneajelulla ja naimme virtahepoja, apinoita ja monia erilaisia lintuja. Tutustuimme myos Janjanburen kylaan. Kavimme myos syomassa tuttavamme luona ja illalla kuuntelimme rumpujen soittoa. Sunnuntaina lahdimme takaisin kotiin. Paluumatka oli hieman nopeampi, kun otimme bussikyydin. Banjulissa olimme vain hieman liian nalkaisia..
maanantai 1. marraskuuta 2010
Haat, rantaa, naisten toita ja muuta sellaista
Viimeiset kaksi viikkoa on tosiaan mennyt kotona oleillessa ja rantoja valloitaessa. Rannat taalla ovat hyvia ja ainakin viela aikarauhallisia, mutta ehka joulukuun lahetyessa niin bumsterit (rantapojat) kun turistitkin lisaantyvat. Tahan mennessa olemme saaneet olla vaihtelevasti rauhassa rannalla, yleensa hairitsijat kylla uskovat kun sanomme, etta haluamme olla rauhassa.
Tyoharjoittelurintamalta ei hirveasti ole uutta tietoa. Tanaan toivon mukaan sosiaalihuollon tyontekijat pitavat kokousta ja paattavat paasemmeko tekemaan viimeiset harjoitteluviikkomme Bakoten sosiaaliasemalle: orpokotiin, naisten turvakotiin yms paikkoihin. Bakoten sosiaalityo olisi varmaankin sopivampaa meille kuin hiv-klinikan terveydellisiin asioihin liittyva tyo. Olisikin mukava paasta tutustumaan meidankin alan tyohomme, joten nostakaa kaikki peukut pystyyn, jotta kokouksessa hyvaksytaan meidat harjoittelijoiksi...
Viime perjantaina paasimme tutustumaan paikallisiin fulaheimon haihin. Haat alkavat iltapaivalla tai illasta ja jatkuvat varmaankin myohalle yohon. Itse me vain kavaisimme haissa, koska kuljetuksen saaminen juhlapaikalta kotimme lahettyville oli hieman hankalaa. Saavuttuamme haihin saimme eteemme kulhollisen Benechinoa (paistettua riisia, kanaa ja kaviksia). Ensimmaista kertaa soimme kasin tai siis oikealla kadella, koska vasen on likainen kasi islamin uskon mukaan. Ruoasta pyoritellaan kadessa palloja ja laitetaan suuhun. Hieman hitaammin sujui syominen kuin paikallisilla. Ruokaillessamme osa haavieraista tanssi ringin sisalla rumpujen soiton tahdissa. Rummutus oli korviaa huumaavaa ja tanssi naytti silta kuin naiset olisivat vaipumassa transsiin. Tanssin loputtua haavieraat siirtyivat istumaan ja muodostivat kujan vieraiden keskelle. Morsiammen oli aika saapua paikalle. Yleensa myos sulhanen tulee samaan aikaan, mutta joskus han tulee vasta myohemmin, kun suurin osa vieraista on lahtenyt kotiin. Selitykseksi tahan saimme sen, etta joskus sulhanen on ujo ja ei uskalla tulla paikalle aikasemmin. Niin oli ilmeisesti myos talla kertaa. Morsian tervehti kaikkia vieraita ja sai lahjoja. Kattelyseremonian jalkeen lahdimme takaisin kotiin.
Gambiassa paa-asiassa naiset hoitavat kotityot. Paiva kuluu ruoka laittaessa, siivotessa ja torilla kaydessa. Oman talomme Mama aloittaa lounaan tekemisen aluksi kaymalla torilla ostamassa ruoka-aineet. Valilla ruoka-aineita ostetaan muutamaksi paivaksi kerrallaan, mutta kaytannossa liha ja kala taytyy paivittain hakea torilta, koska talossamme ei ole jaakaappia. Torilta tultuaan Mama tai muut talon tytot alkavat puhdistamaan riisia. Riisista poimitaan pienet kivet ja kuorimattomat ja huonot riisin jyvat pois sormin. Kun roskat on otettu pois, kaadetaan riisi kulhoon, jossa viela loput roskat yms lahtee pois. Riisi myos huuhdellaan viela ennen hoyryttamista. Ruokaa valmistaessa ensiksi riisi valmistetaan kypsaksi ja sen jalkeen kastike. Kastike ja riisi tehdaan yleensa avotulella. Pienemmat ruoat ja esim. teevesi voidaan keittaa myos hiililla. Ruon tekoon menoon usein jopa kolme tuntia.
Naiset lakaisevat talon ja piha-alueen lahes paivittain. Luutana on nippu risuja. Risut kylla puhdistavat ihan hyvin, mutta tyoasento ei ole hirvean hyva, koska risut ovat niin lyhyita, etta naiset joutuvat olemaan lahes koko ajan kumarassa. Myos ruokaa tehdessa naiset ovat usein kumarassa tai sitten istuvat erittain matalilla jakkaroilla. Naiset ovat voimakas rakenteisia ja itse en varmaan jaksaisi heidan kotitoitaan tehda montaakaan tuntia, tai ainakin veisi jonkun aikaa tottua siihen. Paa-asiassa naiset ovat kotona, mutta onneksi monet tyttolapsista kuitenkin paasevat kouluun. Usein kuitenkin lapsetkin joutuvat jaamaan kotiin hoitamaan kotitoita esim silloin kun joku vanhemmista naisista on sairaana. Valilla myos tuntuu, etta etenkin nuoret lintsaavat koulusta herkasti.
Tyoharjoittelurintamalta ei hirveasti ole uutta tietoa. Tanaan toivon mukaan sosiaalihuollon tyontekijat pitavat kokousta ja paattavat paasemmeko tekemaan viimeiset harjoitteluviikkomme Bakoten sosiaaliasemalle: orpokotiin, naisten turvakotiin yms paikkoihin. Bakoten sosiaalityo olisi varmaankin sopivampaa meille kuin hiv-klinikan terveydellisiin asioihin liittyva tyo. Olisikin mukava paasta tutustumaan meidankin alan tyohomme, joten nostakaa kaikki peukut pystyyn, jotta kokouksessa hyvaksytaan meidat harjoittelijoiksi...
Viime perjantaina paasimme tutustumaan paikallisiin fulaheimon haihin. Haat alkavat iltapaivalla tai illasta ja jatkuvat varmaankin myohalle yohon. Itse me vain kavaisimme haissa, koska kuljetuksen saaminen juhlapaikalta kotimme lahettyville oli hieman hankalaa. Saavuttuamme haihin saimme eteemme kulhollisen Benechinoa (paistettua riisia, kanaa ja kaviksia). Ensimmaista kertaa soimme kasin tai siis oikealla kadella, koska vasen on likainen kasi islamin uskon mukaan. Ruoasta pyoritellaan kadessa palloja ja laitetaan suuhun. Hieman hitaammin sujui syominen kuin paikallisilla. Ruokaillessamme osa haavieraista tanssi ringin sisalla rumpujen soiton tahdissa. Rummutus oli korviaa huumaavaa ja tanssi naytti silta kuin naiset olisivat vaipumassa transsiin. Tanssin loputtua haavieraat siirtyivat istumaan ja muodostivat kujan vieraiden keskelle. Morsiammen oli aika saapua paikalle. Yleensa myos sulhanen tulee samaan aikaan, mutta joskus han tulee vasta myohemmin, kun suurin osa vieraista on lahtenyt kotiin. Selitykseksi tahan saimme sen, etta joskus sulhanen on ujo ja ei uskalla tulla paikalle aikasemmin. Niin oli ilmeisesti myos talla kertaa. Morsian tervehti kaikkia vieraita ja sai lahjoja. Kattelyseremonian jalkeen lahdimme takaisin kotiin.
Gambiassa paa-asiassa naiset hoitavat kotityot. Paiva kuluu ruoka laittaessa, siivotessa ja torilla kaydessa. Oman talomme Mama aloittaa lounaan tekemisen aluksi kaymalla torilla ostamassa ruoka-aineet. Valilla ruoka-aineita ostetaan muutamaksi paivaksi kerrallaan, mutta kaytannossa liha ja kala taytyy paivittain hakea torilta, koska talossamme ei ole jaakaappia. Torilta tultuaan Mama tai muut talon tytot alkavat puhdistamaan riisia. Riisista poimitaan pienet kivet ja kuorimattomat ja huonot riisin jyvat pois sormin. Kun roskat on otettu pois, kaadetaan riisi kulhoon, jossa viela loput roskat yms lahtee pois. Riisi myos huuhdellaan viela ennen hoyryttamista. Ruokaa valmistaessa ensiksi riisi valmistetaan kypsaksi ja sen jalkeen kastike. Kastike ja riisi tehdaan yleensa avotulella. Pienemmat ruoat ja esim. teevesi voidaan keittaa myos hiililla. Ruon tekoon menoon usein jopa kolme tuntia.
Naiset lakaisevat talon ja piha-alueen lahes paivittain. Luutana on nippu risuja. Risut kylla puhdistavat ihan hyvin, mutta tyoasento ei ole hirvean hyva, koska risut ovat niin lyhyita, etta naiset joutuvat olemaan lahes koko ajan kumarassa. Myos ruokaa tehdessa naiset ovat usein kumarassa tai sitten istuvat erittain matalilla jakkaroilla. Naiset ovat voimakas rakenteisia ja itse en varmaan jaksaisi heidan kotitoitaan tehda montaakaan tuntia, tai ainakin veisi jonkun aikaa tottua siihen. Paa-asiassa naiset ovat kotona, mutta onneksi monet tyttolapsista kuitenkin paasevat kouluun. Usein kuitenkin lapsetkin joutuvat jaamaan kotiin hoitamaan kotitoita esim silloin kun joku vanhemmista naisista on sairaana. Valilla myos tuntuu, etta etenkin nuoret lintsaavat koulusta herkasti.
perjantai 22. lokakuuta 2010
"lomailu viikko"
Maanantaina meilla piti olla tapaaminen harjoittelustamme vastaavan henkilon kanssa, mutta puhelua ei kuulunut.. Odotimme edelleen tiistaina puhelua ja edelleen keskiviikkona... Tosin keskiviikkona emme olisi edes paasseet lahtemaan minnekaan, koska vuorostani mina olin sairaana. Torstaina sitten paatimme, etta nyt me soitamme ja kuulimme, etta tapaaminen on lauantaina ja voimme vain relata nyt seuraavat paivat. Tama viikko on siis mennyt taysin vain lohotessa kotona, ehka jopa hieman kyllastyttaakin jo... Taman viikon olisi voinut nimittain hyodyntaa paremminkin, vaikka matkustamalla jonnekin sisamaahan.. No onneksi meilla on kuitenkin viela aikaa siihenkin harjoittelumme loputtua.
Tiistaina kavimme Serrekundan torilla, jossa myydaan kaikkea maan ja taivaan valilta. Turisteille hinnat ovat tietenkin kovemmat, mutta paikkallisen kanssa liikkuessa myos turistit voivat saada tingittya hinnat paikalliselle tasolle. Meilla oli mukana Abie, joka ei antanut periksi tinkimisessa sitten yhtaan. Ostin farkut, legginsit, paidan ja 5 metria batiikkijuhlapukukangasta ja kaikki tama oli vain hieman yli 20 euroa.Yksin torille en ehka lahtisi, koska kujat ovat ahtaita, ja tuntuu, etta jokainen kauppias haluaisi saada juuri minut asiakkaakseen. Alue on myos aika suuri ja nain ekalla kerralla kadotti ainakin suuntavaiston kokonaan.Tanaan perjantaina menemme paakaupungin Banjulin samanlkaltaiselle toripaikalle hankkimaan juhlapukuun tarvittavat loput materiaalit ja kaymme raatalilla. Kuulemma aina joka vuosi monet hankkivat uuden juhlapuvun tobaski juhlaa varten, joka on yksi muslimien suurista juhlapyhista. Yleensa silloin aina koko perhe ja suku kokontuu yhteen juhlimaan ja uhraamaan vuohen.
Sadekauden olisi pitanyt jo paattya monta viikkoa sitten, mutta edelleen lahes paivittain on satanut. Saa ei onneksi ole niin kostea kuin aluksi, joten nukkuttua saa paremmin ja hikoiltua ei tule niin paljoa. JOskus iltaisin on ollut jopa kylma. Ehka kohta alkaa se "kylma' kausi oikeasti. Heippa!
Tiistaina kavimme Serrekundan torilla, jossa myydaan kaikkea maan ja taivaan valilta. Turisteille hinnat ovat tietenkin kovemmat, mutta paikkallisen kanssa liikkuessa myos turistit voivat saada tingittya hinnat paikalliselle tasolle. Meilla oli mukana Abie, joka ei antanut periksi tinkimisessa sitten yhtaan. Ostin farkut, legginsit, paidan ja 5 metria batiikkijuhlapukukangasta ja kaikki tama oli vain hieman yli 20 euroa.Yksin torille en ehka lahtisi, koska kujat ovat ahtaita, ja tuntuu, etta jokainen kauppias haluaisi saada juuri minut asiakkaakseen. Alue on myos aika suuri ja nain ekalla kerralla kadotti ainakin suuntavaiston kokonaan.Tanaan perjantaina menemme paakaupungin Banjulin samanlkaltaiselle toripaikalle hankkimaan juhlapukuun tarvittavat loput materiaalit ja kaymme raatalilla. Kuulemma aina joka vuosi monet hankkivat uuden juhlapuvun tobaski juhlaa varten, joka on yksi muslimien suurista juhlapyhista. Yleensa silloin aina koko perhe ja suku kokontuu yhteen juhlimaan ja uhraamaan vuohen.
Sadekauden olisi pitanyt jo paattya monta viikkoa sitten, mutta edelleen lahes paivittain on satanut. Saa ei onneksi ole niin kostea kuin aluksi, joten nukkuttua saa paremmin ja hikoiltua ei tule niin paljoa. JOskus iltaisin on ollut jopa kylma. Ehka kohta alkaa se "kylma' kausi oikeasti. Heippa!
lauantai 16. lokakuuta 2010
kuukausi matkassa
Eilen taisi tulla kuukausi siita, kun saavuttiin Gambian maankamaralle. Monta erilasita tunne tilaa on ollut kuukauden aikana.. Pari kertaa on tuntunut jopa silta, etta ehka pitaisi jopa palata suomeen, elama siella on niin palon helpompaa kuin taalla, paasee (lampimaan/kylmaan) suihkuun silloin, kun haluaa, julkinen liikenne toimii, iltaisin on tekemista ja ihmiset ovat tuttuja. Taman viikon aikana on kuitenkin alkanut tuntumaan, etta taalla jopa viihtyy. Ehka ihmisiin on vihdoin tutustunut paremmin, on tekemista iltaisin ja jokainen asia ei enaa ole taysin uusi ja outo. Ainoa asia mihin ei tule tottumaan on varmastikin hamahakit ja muut otokat, ne vain on niin kammottavia.
Tassa oli pieni paivitys, nyt me lahdetaan tutustumaan Abukon luonnonpuistoon. Eilen kaytiin ihastelemassa krokotiileja.. Aika pelottavia otuksia ne kylla oli..Yritan ladata kuvia tanne tai facebookin joskus tassa, jos paasemme kayttamaan yhden kaverin tietokonetta. Nettikahviloissa yhteydet ovat liian huonoja kuvien lataamiseen.
Tassa oli pieni paivitys, nyt me lahdetaan tutustumaan Abukon luonnonpuistoon. Eilen kaytiin ihastelemassa krokotiileja.. Aika pelottavia otuksia ne kylla oli..Yritan ladata kuvia tanne tai facebookin joskus tassa, jos paasemme kayttamaan yhden kaverin tietokonetta. Nettikahviloissa yhteydet ovat liian huonoja kuvien lataamiseen.
maanantai 11. lokakuuta 2010
Viime viikolla olimme vihdoin tayden viikon toissa. Tai oikeastaan harjoittelussamme kaytannossa seuraamme kun paikalliset tyontekijat hoitavat ja ohjaavat potilaita hiv-klinikalla. Paljon tietoa on kertynyt, mutta valiettavasti emme ole voineet tehda itsenaista tyota juuri ollekaaan, koska klinikalla ei ole suoranaisesti sosiaalityota. Hoito liittyy kaytannossa kaikilta osin laaketioeteelliseen hoitoon. Klinikalla on kylla alkanut kotihoito projekti, mutta siihen emme ole viela paasseet osallistumaan, koska luulen, etta itse tyontekijatkaan eivat ole viela varmoja tyonkuvastaan ja se tyomuoto hakee viela jalansijaa. Klinikan tyontekijat ovat jaksaneet raahata meita mukanamme ohjaustilanteissa seka osastokierroilla ja ovat kertoneet parhaansa mukaan tyosta. Luulen, etta hiv-klinikalla olisi paljon mahdollisuuksia sosiaalityohon, mutta talla hetkella tyoharjoittelupaikkana se on soveliaampi sairaanhoitaja opiskelijalle, kuten muutoinkin koko sairaalaymparisto.. .
Tanaan meilla piti olla tapaaminen liittyen projektiin, mutta se peruuntui yllattaen. Edelleen siis asiat ovat hiukan auki siita, minne seuraavaksi menemmme. Mutta huomenna tapaamisen pitaisi sitten olla.
Viikonloppuna kavimme tutustumassa Bijilon luonnonpuistoon , jossa naimme kahita erilaisia apinoita, muutamia lintuja ja kameleontin. Retki oli mukavaa vaihtelua kotona olemiseen. Kavimme myos kolmella eri rannalla viikonlopun aikana. Rannat taalla ovat mahtavia, aallot aika suuria, mutta kylla siella uskaltaa kayda. Vesi n paivalla vilvoittavaa ja auringonlaskiessa lamminta. Eilen illalla tuli ensimmaisen kerran viilea olo. Sadekausi on siis loppumassa vihdoin ja viimein ja saa muuttumassa viileammaksi, eli kuivaksi ja lampimaksi. Yolla saan muutoksen jo huomaa, kun nukuttua saa hieman paremmmin kuin ensimmaisilla viikoilla. Muutenkin ehka vieraaseen ympariostoon on jo vahan paremmin tottunut. Banjulin tyomatkatkaan ei enaa tunnu khirvean kamalilta, ja joillain kerroilla olemme jo saaneet kyydin heti, ehka se on vain sattumaa, mutta ainakin tuntuu mukavalta kun ei tarvitse tunkea autoon sisalle voimalla.
Tanaan meilla piti olla tapaaminen liittyen projektiin, mutta se peruuntui yllattaen. Edelleen siis asiat ovat hiukan auki siita, minne seuraavaksi menemmme. Mutta huomenna tapaamisen pitaisi sitten olla.
Viikonloppuna kavimme tutustumassa Bijilon luonnonpuistoon , jossa naimme kahita erilaisia apinoita, muutamia lintuja ja kameleontin. Retki oli mukavaa vaihtelua kotona olemiseen. Kavimme myos kolmella eri rannalla viikonlopun aikana. Rannat taalla ovat mahtavia, aallot aika suuria, mutta kylla siella uskaltaa kayda. Vesi n paivalla vilvoittavaa ja auringonlaskiessa lamminta. Eilen illalla tuli ensimmaisen kerran viilea olo. Sadekausi on siis loppumassa vihdoin ja viimein ja saa muuttumassa viileammaksi, eli kuivaksi ja lampimaksi. Yolla saan muutoksen jo huomaa, kun nukuttua saa hieman paremmmin kuin ensimmaisilla viikoilla. Muutenkin ehka vieraaseen ympariostoon on jo vahan paremmin tottunut. Banjulin tyomatkatkaan ei enaa tunnu khirvean kamalilta, ja joillain kerroilla olemme jo saaneet kyydin heti, ehka se on vain sattumaa, mutta ainakin tuntuu mukavalta kun ei tarvitse tunkea autoon sisalle voimalla.
lauantai 2. lokakuuta 2010
Liikenteen sekamelskaa ja sairastelua
Tama viikko onkin oikeastaan mennyt siarastellessa. Tai oikeastaan ma olin kipea vain keskiviikkona, mutta pieni heikotus ja huono-olo on ollut koko viikon ja nyt taas uudelleen. Tuuli on ollut enemman kipea, kuumeessa ja nuhassa. Nyt kuitenkin vaikuttaa silta, etta paranemaan pain ollaan menossa.
Viime viikonloppuna todellakin tuntui, etta alkaa tottua jo tahan maailman menoon. Mutta maanantaina taas totuus paljastui kulkuvalineilla liikkuessa. Aamulla kavelemme noin 1,5 kilometrin matkan suuremmalle tielle ja siita yritamme saada pakettiauto-kuljetusta. Kuitenkin suurin ruuhka-aika on aina noin klo 7-10 ja pakettiautot ovat jo taynna meidan kohdallemme tullessa. Parhaimmillaan Banjuliin on kestanyt paasta noin kaksi tuntia aamulla. JA matkahan on varmaankin vain 25 kilometria. Takaisin pain tullessa taytyy pakettiautokyyti ottaa pakettiautojen lahtopaikalta, jolla myos on tungosta klo 15-17 aikana, eli juuri silloin, kun harjoittelumme paattyy. Ongelmanan on myos se, etta kaikki taksikuskit haluavat saada meidat kyytimme ja kaiken maaliman muut kaupustelijat yrittavat myyda tuotteitaan meille. Rauhassa ei saa siis olla hetkeakaan.. Kun vihdoin loydamme pakettiauton, joka ajaa Tallimdingin suuntaan, on pakettiauton ymparilla jo kymmenia ihmisia. Ei voi muuta kuin ottaa kyynarpaat kayttoon ja yrittaa angeta parhaansa mukaan sivuovesta sisalle. Eli matkanteko ei ole mitenkaan helpointa, jos haluaa paasta halvalla, tietenkin taksikyyteja saa helpomalla, eika nekaan ole kalliita.
Viime viikonloppuna todellakin tuntui, etta alkaa tottua jo tahan maailman menoon. Mutta maanantaina taas totuus paljastui kulkuvalineilla liikkuessa. Aamulla kavelemme noin 1,5 kilometrin matkan suuremmalle tielle ja siita yritamme saada pakettiauto-kuljetusta. Kuitenkin suurin ruuhka-aika on aina noin klo 7-10 ja pakettiautot ovat jo taynna meidan kohdallemme tullessa. Parhaimmillaan Banjuliin on kestanyt paasta noin kaksi tuntia aamulla. JA matkahan on varmaankin vain 25 kilometria. Takaisin pain tullessa taytyy pakettiautokyyti ottaa pakettiautojen lahtopaikalta, jolla myos on tungosta klo 15-17 aikana, eli juuri silloin, kun harjoittelumme paattyy. Ongelmanan on myos se, etta kaikki taksikuskit haluavat saada meidat kyytimme ja kaiken maaliman muut kaupustelijat yrittavat myyda tuotteitaan meille. Rauhassa ei saa siis olla hetkeakaan.. Kun vihdoin loydamme pakettiauton, joka ajaa Tallimdingin suuntaan, on pakettiauton ymparilla jo kymmenia ihmisia. Ei voi muuta kuin ottaa kyynarpaat kayttoon ja yrittaa angeta parhaansa mukaan sivuovesta sisalle. Eli matkanteko ei ole mitenkaan helpointa, jos haluaa paasta halvalla, tietenkin taksikyyteja saa helpomalla, eika nekaan ole kalliita.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
elama alkaa asettautua raiteilleen
Perjantaina saimme kuulla projektimme tyontekijalta Haddylta etta harjoitteluumme liittyvat asiat alkavat olee jarjestyksessa. Tosin raha-asiat ovat vissiin edelleen auki. Menimmekin sitten aamupaivasta sairaalalle ja tutustuimme hiv/aids klinikan toimintaan, jossa olemme nyt ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Tarkkaa tietoa mita teemme siella ei ole, mutta ehka sekin selviaa ensi viikon aikana. Ainakin klinikalla on sosiaalityota, joten hyodymme varmastikin siella olosta.
Muutamana edelllisena paivana taalla on ollut erittain lammin ja kostea, ja yolla ei oikein ole saanut nukutuksi, kun koko ajan hikoilee ja on litimarka. Kavimme eilen rannalla ja saimme hetkessa seuraksemme useamman paikallisen pojan. Hieman arsyttavaa oli kun ei saanut olla hetkeakaan rauhassa.
Tanaan olemme muutaman gambialaisen tyton luona tekemassa paikallista ruokaa, chicken yassaa, johon laitetaan kanaa (mustapippuri, sinappi, viinietikkaa, limea), sipulia, porkanaa, perunaa, paikallisia muita kasviksia. Kanat hoyrytettaan ja sen jalkeen friteerataan. Riisi hoyrytetaan. Ruoanlaitto on taalla useamman tunnin urakka. Aamulla naiset kayvat torilla ja ostavat tarvittavast aineet ruokaan. Jaakaappeja ei juuri kellaan ole. Torilta tultuaan naiset ja tytot alkavat valmistamaabn ruokaa. Aluksi riisista nypitaan huonot jyvat ja roskat pois ja huuhdellaan riisit. Sen jalkeen maustetaan kana ja aletaan pilkkoa kasviksia. Ruoka tehdaan avotulella tai hillilla ulkona tai ulkorakennuksessa. Puut ovat talla hetkella kosteita sadekauden takia, joten tulen tekeminen on vaikeampaa ja ruoan valmistus kestaa pidempaan. Ruoka on yleensa ollut ihan hyvaa, mutta hieman erilaisen makuista. Kalaa ja kanaa kaytettaan useimmiten ja riisi on yleisesti lisukkeena. Jokaisessa ruoassa on chilia, mutta onneksi mitaan pahempaa ihottumaa tai muuta ei ole tullut, koska paprikaa ei kuitenkaan kayteta.
Nyt palaan ruoanlaiton pariin ja tutustumaan kaikkiin ihmisiin keta tanne on saapunut.
Muutamana edelllisena paivana taalla on ollut erittain lammin ja kostea, ja yolla ei oikein ole saanut nukutuksi, kun koko ajan hikoilee ja on litimarka. Kavimme eilen rannalla ja saimme hetkessa seuraksemme useamman paikallisen pojan. Hieman arsyttavaa oli kun ei saanut olla hetkeakaan rauhassa.
Tanaan olemme muutaman gambialaisen tyton luona tekemassa paikallista ruokaa, chicken yassaa, johon laitetaan kanaa (mustapippuri, sinappi, viinietikkaa, limea), sipulia, porkanaa, perunaa, paikallisia muita kasviksia. Kanat hoyrytettaan ja sen jalkeen friteerataan. Riisi hoyrytetaan. Ruoanlaitto on taalla useamman tunnin urakka. Aamulla naiset kayvat torilla ja ostavat tarvittavast aineet ruokaan. Jaakaappeja ei juuri kellaan ole. Torilta tultuaan naiset ja tytot alkavat valmistamaabn ruokaa. Aluksi riisista nypitaan huonot jyvat ja roskat pois ja huuhdellaan riisit. Sen jalkeen maustetaan kana ja aletaan pilkkoa kasviksia. Ruoka tehdaan avotulella tai hillilla ulkona tai ulkorakennuksessa. Puut ovat talla hetkella kosteita sadekauden takia, joten tulen tekeminen on vaikeampaa ja ruoan valmistus kestaa pidempaan. Ruoka on yleensa ollut ihan hyvaa, mutta hieman erilaisen makuista. Kalaa ja kanaa kaytettaan useimmiten ja riisi on yleisesti lisukkeena. Jokaisessa ruoassa on chilia, mutta onneksi mitaan pahempaa ihottumaa tai muuta ei ole tullut, koska paprikaa ei kuitenkaan kayteta.
Nyt palaan ruoanlaiton pariin ja tutustumaan kaikkiin ihmisiin keta tanne on saapunut.
tiistai 21. syyskuuta 2010
Harjoittelu mita ja missa, hammennys
Kairabe!
Viikonloppuna lepailimme ja tutustuimme Tallindingin alueeseen seka opettelimme mandinkan alkeita. Pelailimme myos jalkapalloa naapurin pikku poikien kanssa Sairastin myos ensimmaisen ruokamurkytykseni, se ei onnneksi ollut mitenkaan pahanlaatuinen...
Tanaan menimme ensimaista kertaa tapaamaan harjoitteluumme liittyvia henkiloita. Ilmeisesti tulemme tyoskentelemaan monella eri osa-alueella, mutta aikataulua ei ole viela suunniteltu., kokous on ilmeisesti loppu viikosta Kavimme myos royal teaching hospitalissa. Siella kuulimmekin, etta vain herra Babucarr tiesi tulostamme ja muut tyontekijat olivat ymmallaan... Myoskin oli jotain epaselvyyksia harjoitteluun liittyvista ohjaajamaksuista. Sairaalassa ei myoskaan suoranaisesti ole sosiaalityota, joten myos tyotehtavamme siella ovat epaselvia. Viela on siis hieman selvittelemista, etta mita, missa, miten ja milloin temme mitakin. Pienta hammennysta ilmassa siis.
Tutuistumme kuitenkin jo tanaan sairaalan enisapuosastoon, jossa toiminta on kylla aivan erilaista kuin suomessa. Tyontekijat olivat kiireisia, mutta yrittivat aina valilla keskustella meidan kanssa. Menemme siis myos huomenna sairaalalle vaikka epaselvyyksia viela onkin....
Mutta eikohan kaikki kuitenkin selvia taman viikon aikana... Muutoin elamaan taalla alkaa tottua. Reitti nettiin ja paatielle on tuttu, ja mutaisilla ja kuoppaisilla teilla on tottunut hyppimaan aina kuivasta paikasta toiseen. Hieman allotavia ovat vain roskat, joita monilla kaduilla on paljon.Aasien, sammakoiden ja muiden elainten aaniin, rukouskutsuun yolla ja muihun erilaisiin tuoksuihin ja nakumiin on tottunut.
Viikonloppuna lepailimme ja tutustuimme Tallindingin alueeseen seka opettelimme mandinkan alkeita. Pelailimme myos jalkapalloa naapurin pikku poikien kanssa Sairastin myos ensimmaisen ruokamurkytykseni, se ei onnneksi ollut mitenkaan pahanlaatuinen...
Tanaan menimme ensimaista kertaa tapaamaan harjoitteluumme liittyvia henkiloita. Ilmeisesti tulemme tyoskentelemaan monella eri osa-alueella, mutta aikataulua ei ole viela suunniteltu., kokous on ilmeisesti loppu viikosta Kavimme myos royal teaching hospitalissa. Siella kuulimmekin, etta vain herra Babucarr tiesi tulostamme ja muut tyontekijat olivat ymmallaan... Myoskin oli jotain epaselvyyksia harjoitteluun liittyvista ohjaajamaksuista. Sairaalassa ei myoskaan suoranaisesti ole sosiaalityota, joten myos tyotehtavamme siella ovat epaselvia. Viela on siis hieman selvittelemista, etta mita, missa, miten ja milloin temme mitakin. Pienta hammennysta ilmassa siis.
Tutuistumme kuitenkin jo tanaan sairaalan enisapuosastoon, jossa toiminta on kylla aivan erilaista kuin suomessa. Tyontekijat olivat kiireisia, mutta yrittivat aina valilla keskustella meidan kanssa. Menemme siis myos huomenna sairaalalle vaikka epaselvyyksia viela onkin....
Mutta eikohan kaikki kuitenkin selvia taman viikon aikana... Muutoin elamaan taalla alkaa tottua. Reitti nettiin ja paatielle on tuttu, ja mutaisilla ja kuoppaisilla teilla on tottunut hyppimaan aina kuivasta paikasta toiseen. Hieman allotavia ovat vain roskat, joita monilla kaduilla on paljon.Aasien, sammakoiden ja muiden elainten aaniin, rukouskutsuun yolla ja muihun erilaisiin tuoksuihin ja nakumiin on tottunut.
lauantai 18. syyskuuta 2010
Kuuman kosteaa
Saavuttiin Gambiaan yolla klo 3. to ja pe valisena yona. Lentokoneesta astuessa meita tervehti kuuuman kostea ilma ja yon pimeys. Lentokentalla meita oli vastassa Solo, asuntomme isanta. Taksilla kuljimme hiljaisten ja kuoppaisten katujen lapi Tallindingiin, jossa on kotimme seuraavat kolme ja puoli kuukautta. Gambiassa on sadekausi, joten kaikkia katuja ei voi ajaa tai oikein kavellakaan, koska niihin on uurtunut syvia kuoppia ja koloja rankkasateista.
Perjantaina herattyamme soimme aamupalaa ja sen jalkeen lahdimme kaymaan lahialueilla, muun muassa Kotun rannalla ja Serrekundassa kaupoilla. Illalla kavimme viela kavelylla ja paadyimme katsomaan paikallista jalkapallomatsia pieneksi hetkeksi. Kaduilla ikku lapset huutelevat meille Toubab(vaaleaihoinen) aina kun kuljemme lapsien ohi. Hieman hammillani olen viela, kun kaikki kadut ja rakennukset nayttavat samoilta ja myos ihmiset.. Hieman tulee mieleen Rion Caxias. Nyt loppuu internetissa aikaa, lisaa fiiliksia seuraavalla kerralla...
Perjantaina herattyamme soimme aamupalaa ja sen jalkeen lahdimme kaymaan lahialueilla, muun muassa Kotun rannalla ja Serrekundassa kaupoilla. Illalla kavimme viela kavelylla ja paadyimme katsomaan paikallista jalkapallomatsia pieneksi hetkeksi. Kaduilla ikku lapset huutelevat meille Toubab(vaaleaihoinen) aina kun kuljemme lapsien ohi. Hieman hammillani olen viela, kun kaikki kadut ja rakennukset nayttavat samoilta ja myos ihmiset.. Hieman tulee mieleen Rion Caxias. Nyt loppuu internetissa aikaa, lisaa fiiliksia seuraavalla kerralla...
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Barcelona
Saavuttiin eilen iltapaivalla Barcelonan lampoon. Eilen kiertelimme vanhassa kaupungissa ja kavimme syomassa. Vasyneena matkastamme yritimme menna aikasin nukkumaan mutta hostellin aanet valvottivat. Tanaan keskiviikkona olemme kavelleet ympari kapunkia ja ihastelleet ja hammastelleet Barcelonan nahtavyyksia. Pieni pettymys oli Sagrada Familia kirkko, joka oli kunnostuksessa, tosin sisallla asti emme kayneet, koska jono oli pitka ja se olisi maksullista. Kavelyretkemme paatteksi huomasimme olevamme punaisia naamasta. Paiva oli kylla lammin, mutta pieni tuuli vilvoitteli, joten palamista ei huomennut aikaisemin. No onneksi huomenna on matkustuspaiva Banjulin Gambiaan, joten punaisuus kerkiaa laskea hieman ennen Afrikkaan saapumistamme.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Matkavalmisteluja
Tänään on muuttopäivä. Tavarat kuskataan varastoon, ja muutan kahdeksi viikoksi majailemaan vanhemmilleni. Melkein kaikki tarvittava on tehty, tai ainakin luulen niin. Käyty ottamassa tarvittavat rokotukset, ostettu lääkkeitä ja hoidettu virallisia asioita. Enää voi vain jännittää ja tehdä viimeisiä koulutehtäviä ja tietenkin tavata kavereita yms...
Tiistaina 14.9 on lähtö Barcelonaan yhdessä opiskelijakaverini Tuulin kanssa. Barcelonassa olemme kaksi yötä ja 16.9-17.9 yöllä meidän pitäisi olla perillä Gambian Banjulissa. Lentokentälle meitä tulee vastaan majapaikkamme isäntä. Majoitumme Tallindingin kylään noin 30 minuutin päähän Banjulista. Työharjoittelumme suoritamme Banjulissa opetussairaalassa.
Tiistaina 14.9 on lähtö Barcelonaan yhdessä opiskelijakaverini Tuulin kanssa. Barcelonassa olemme kaksi yötä ja 16.9-17.9 yöllä meidän pitäisi olla perillä Gambian Banjulissa. Lentokentälle meitä tulee vastaan majapaikkamme isäntä. Majoitumme Tallindingin kylään noin 30 minuutin päähän Banjulista. Työharjoittelumme suoritamme Banjulissa opetussairaalassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)