Tama viikko onkin oikeastaan mennyt siarastellessa. Tai oikeastaan ma olin kipea vain keskiviikkona, mutta pieni heikotus ja huono-olo on ollut koko viikon ja nyt taas uudelleen. Tuuli on ollut enemman kipea, kuumeessa ja nuhassa. Nyt kuitenkin vaikuttaa silta, etta paranemaan pain ollaan menossa.
Viime viikonloppuna todellakin tuntui, etta alkaa tottua jo tahan maailman menoon. Mutta maanantaina taas totuus paljastui kulkuvalineilla liikkuessa. Aamulla kavelemme noin 1,5 kilometrin matkan suuremmalle tielle ja siita yritamme saada pakettiauto-kuljetusta. Kuitenkin suurin ruuhka-aika on aina noin klo 7-10 ja pakettiautot ovat jo taynna meidan kohdallemme tullessa. Parhaimmillaan Banjuliin on kestanyt paasta noin kaksi tuntia aamulla. JA matkahan on varmaankin vain 25 kilometria. Takaisin pain tullessa taytyy pakettiautokyyti ottaa pakettiautojen lahtopaikalta, jolla myos on tungosta klo 15-17 aikana, eli juuri silloin, kun harjoittelumme paattyy. Ongelmanan on myos se, etta kaikki taksikuskit haluavat saada meidat kyytimme ja kaiken maaliman muut kaupustelijat yrittavat myyda tuotteitaan meille. Rauhassa ei saa siis olla hetkeakaan.. Kun vihdoin loydamme pakettiauton, joka ajaa Tallimdingin suuntaan, on pakettiauton ymparilla jo kymmenia ihmisia. Ei voi muuta kuin ottaa kyynarpaat kayttoon ja yrittaa angeta parhaansa mukaan sivuovesta sisalle. Eli matkanteko ei ole mitenkaan helpointa, jos haluaa paasta halvalla, tietenkin taksikyyteja saa helpomalla, eika nekaan ole kalliita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti