Kairabe!
Viikonloppuna lepailimme ja tutustuimme Tallindingin alueeseen seka opettelimme mandinkan alkeita. Pelailimme myos jalkapalloa naapurin pikku poikien kanssa Sairastin myos ensimmaisen ruokamurkytykseni, se ei onnneksi ollut mitenkaan pahanlaatuinen...
Tanaan menimme ensimaista kertaa tapaamaan harjoitteluumme liittyvia henkiloita. Ilmeisesti tulemme tyoskentelemaan monella eri osa-alueella, mutta aikataulua ei ole viela suunniteltu., kokous on ilmeisesti loppu viikosta Kavimme myos royal teaching hospitalissa. Siella kuulimmekin, etta vain herra Babucarr tiesi tulostamme ja muut tyontekijat olivat ymmallaan... Myoskin oli jotain epaselvyyksia harjoitteluun liittyvista ohjaajamaksuista. Sairaalassa ei myoskaan suoranaisesti ole sosiaalityota, joten myos tyotehtavamme siella ovat epaselvia. Viela on siis hieman selvittelemista, etta mita, missa, miten ja milloin temme mitakin. Pienta hammennysta ilmassa siis.
Tutuistumme kuitenkin jo tanaan sairaalan enisapuosastoon, jossa toiminta on kylla aivan erilaista kuin suomessa. Tyontekijat olivat kiireisia, mutta yrittivat aina valilla keskustella meidan kanssa. Menemme siis myos huomenna sairaalalle vaikka epaselvyyksia viela onkin....
Mutta eikohan kaikki kuitenkin selvia taman viikon aikana... Muutoin elamaan taalla alkaa tottua. Reitti nettiin ja paatielle on tuttu, ja mutaisilla ja kuoppaisilla teilla on tottunut hyppimaan aina kuivasta paikasta toiseen. Hieman allotavia ovat vain roskat, joita monilla kaduilla on paljon.Aasien, sammakoiden ja muiden elainten aaniin, rukouskutsuun yolla ja muihun erilaisiin tuoksuihin ja nakumiin on tottunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti