Viimeiset kaksi viikkoa on tosiaan mennyt kotona oleillessa ja rantoja valloitaessa. Rannat taalla ovat hyvia ja ainakin viela aikarauhallisia, mutta ehka joulukuun lahetyessa niin bumsterit (rantapojat) kun turistitkin lisaantyvat. Tahan mennessa olemme saaneet olla vaihtelevasti rauhassa rannalla, yleensa hairitsijat kylla uskovat kun sanomme, etta haluamme olla rauhassa.
Tyoharjoittelurintamalta ei hirveasti ole uutta tietoa. Tanaan toivon mukaan sosiaalihuollon tyontekijat pitavat kokousta ja paattavat paasemmeko tekemaan viimeiset harjoitteluviikkomme Bakoten sosiaaliasemalle: orpokotiin, naisten turvakotiin yms paikkoihin. Bakoten sosiaalityo olisi varmaankin sopivampaa meille kuin hiv-klinikan terveydellisiin asioihin liittyva tyo. Olisikin mukava paasta tutustumaan meidankin alan tyohomme, joten nostakaa kaikki peukut pystyyn, jotta kokouksessa hyvaksytaan meidat harjoittelijoiksi...
Viime perjantaina paasimme tutustumaan paikallisiin fulaheimon haihin. Haat alkavat iltapaivalla tai illasta ja jatkuvat varmaankin myohalle yohon. Itse me vain kavaisimme haissa, koska kuljetuksen saaminen juhlapaikalta kotimme lahettyville oli hieman hankalaa. Saavuttuamme haihin saimme eteemme kulhollisen Benechinoa (paistettua riisia, kanaa ja kaviksia). Ensimmaista kertaa soimme kasin tai siis oikealla kadella, koska vasen on likainen kasi islamin uskon mukaan. Ruoasta pyoritellaan kadessa palloja ja laitetaan suuhun. Hieman hitaammin sujui syominen kuin paikallisilla. Ruokaillessamme osa haavieraista tanssi ringin sisalla rumpujen soiton tahdissa. Rummutus oli korviaa huumaavaa ja tanssi naytti silta kuin naiset olisivat vaipumassa transsiin. Tanssin loputtua haavieraat siirtyivat istumaan ja muodostivat kujan vieraiden keskelle. Morsiammen oli aika saapua paikalle. Yleensa myos sulhanen tulee samaan aikaan, mutta joskus han tulee vasta myohemmin, kun suurin osa vieraista on lahtenyt kotiin. Selitykseksi tahan saimme sen, etta joskus sulhanen on ujo ja ei uskalla tulla paikalle aikasemmin. Niin oli ilmeisesti myos talla kertaa. Morsian tervehti kaikkia vieraita ja sai lahjoja. Kattelyseremonian jalkeen lahdimme takaisin kotiin.
Gambiassa paa-asiassa naiset hoitavat kotityot. Paiva kuluu ruoka laittaessa, siivotessa ja torilla kaydessa. Oman talomme Mama aloittaa lounaan tekemisen aluksi kaymalla torilla ostamassa ruoka-aineet. Valilla ruoka-aineita ostetaan muutamaksi paivaksi kerrallaan, mutta kaytannossa liha ja kala taytyy paivittain hakea torilta, koska talossamme ei ole jaakaappia. Torilta tultuaan Mama tai muut talon tytot alkavat puhdistamaan riisia. Riisista poimitaan pienet kivet ja kuorimattomat ja huonot riisin jyvat pois sormin. Kun roskat on otettu pois, kaadetaan riisi kulhoon, jossa viela loput roskat yms lahtee pois. Riisi myos huuhdellaan viela ennen hoyryttamista. Ruokaa valmistaessa ensiksi riisi valmistetaan kypsaksi ja sen jalkeen kastike. Kastike ja riisi tehdaan yleensa avotulella. Pienemmat ruoat ja esim. teevesi voidaan keittaa myos hiililla. Ruon tekoon menoon usein jopa kolme tuntia.
Naiset lakaisevat talon ja piha-alueen lahes paivittain. Luutana on nippu risuja. Risut kylla puhdistavat ihan hyvin, mutta tyoasento ei ole hirvean hyva, koska risut ovat niin lyhyita, etta naiset joutuvat olemaan lahes koko ajan kumarassa. Myos ruokaa tehdessa naiset ovat usein kumarassa tai sitten istuvat erittain matalilla jakkaroilla. Naiset ovat voimakas rakenteisia ja itse en varmaan jaksaisi heidan kotitoitaan tehda montaakaan tuntia, tai ainakin veisi jonkun aikaa tottua siihen. Paa-asiassa naiset ovat kotona, mutta onneksi monet tyttolapsista kuitenkin paasevat kouluun. Usein kuitenkin lapsetkin joutuvat jaamaan kotiin hoitamaan kotitoita esim silloin kun joku vanhemmista naisista on sairaana. Valilla myos tuntuu, etta etenkin nuoret lintsaavat koulusta herkasti.
Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi ja onnea seikkailullenne!
VastaaPoistaOlemme suunnittelemassa lomamatkaa Gambiaan ja kohteen miinuspuolena on mietityttänyt sairaanhoidon taso mahdollisen sairauden tai onnettomuuden yhteydessä. Ovatko vatsataudit yleisiä turistilla? Entä sairaaloiden olemasssaolo ja hygieniataso? Entä hoitohenkilökunnan osaamisen taso? Voiko turisti lähteä matkalle luottaen tarvittaessa saavansa asianmukaista hoitoa vai onko syytä pelätä likaisia/käytettyjä neuloja, saastunutta verta mahdollisessa verensiirtotilanteessa ja vieläpä epäpätevää henkilökuntaakin? Matkaesitteen mukaan turistialueelta löytyy klinikka (Lamtoro Clinic), jossa työskentelee Ruotsissa koulutuksen saanut lääkäri. Tunnetko ko. klinikkaa ja onkohan siellä myös vuodepaikkoja?
Neuvoja ja kokemuksia odottaen ja kiitollisuudella vastaanottaen
-matkaa suunnitteleva
Hei,
VastaaPoistaSairaaloiden tason on selvasti SUomea alemmalla tasolla. Me olimme tosiaan Gambian paasairalaan hiv-kinikalla harjoittelussa ja kiertelimme myos itse sairalassa. Neulat ovat puhtaita ja verikin tutkitaan. Laakareiden ja hoitajien ammattitaito ei ehka ole ihan Suomen veroista, mutta toisaalta en ainakaan itse pelkaa sairaalaan joutumista.Paljon on myos ulkomaalaisia laakareita lahi-idan maista ja taiwanista. Monet laakaresita on myos kayneet jossain muualla pain maailmaa ainakin hiv-klinikalla. Olemme kayneet kaksi kertaa Hamadian muslim hospitalissa tallindingissa, flunsssan ja tulehtuneiden itikan puremien takia. Olemme aina saaneet palvelua ja tarvittavat laakkeet. Kannattaa tietenkin tarkastaa mita laakkeita laakarit antavat, jotta saa varmasti oikean hoidon. Lamtoron klinikkaan emme ole tutustuneet, mutta kuulemma sita suositellaan ulkomaalaisille herkasti, joten on varmastikin ihan hyva paikka. Itse olen saanut muutaman kerran ruokamyrkytyksen, mutta ne ovat parantuneet nopeasti, myos hieman ripulia ja muuta on ollut. Mutta jos paa-asiassa syo turisti alueella on varmaankin ihan turvassa. Me olemme taalla syoneet ihan missa sattuu. Vatsa on myos hieman kipea ollut aika ajoittain, mutta en kuitenkaan sanoisi, etta tarvitsee pelata vatsatautia tms.