elama alkaa asettautua raiteilleen

Perjantaina saimme kuulla projektimme tyontekijalta Haddylta etta harjoitteluumme liittyvat asiat alkavat olee jarjestyksessa. Tosin raha-asiat ovat vissiin edelleen auki. Menimmekin sitten aamupaivasta sairaalalle ja tutustuimme hiv/aids klinikan toimintaan, jossa olemme nyt ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Tarkkaa tietoa mita teemme siella ei ole, mutta ehka sekin selviaa ensi viikon aikana. Ainakin klinikalla on sosiaalityota, joten hyodymme varmastikin siella olosta.

Muutamana edelllisena paivana taalla on ollut erittain lammin ja kostea, ja yolla ei oikein ole saanut nukutuksi, kun koko ajan hikoilee ja on litimarka. Kavimme eilen rannalla ja saimme hetkessa seuraksemme useamman paikallisen pojan. Hieman arsyttavaa oli kun ei saanut olla hetkeakaan rauhassa.

Tanaan olemme muutaman gambialaisen tyton luona tekemassa paikallista ruokaa, chicken yassaa, johon laitetaan kanaa (mustapippuri, sinappi, viinietikkaa, limea), sipulia, porkanaa, perunaa, paikallisia muita kasviksia. Kanat hoyrytettaan ja sen jalkeen friteerataan. Riisi hoyrytetaan. Ruoanlaitto on taalla useamman tunnin urakka. Aamulla naiset kayvat torilla ja ostavat tarvittavast aineet ruokaan. Jaakaappeja ei juuri kellaan ole. Torilta tultuaan naiset ja tytot alkavat valmistamaabn ruokaa. Aluksi riisista nypitaan huonot jyvat ja roskat pois ja huuhdellaan riisit. Sen jalkeen maustetaan kana ja aletaan pilkkoa kasviksia. Ruoka tehdaan avotulella tai hillilla ulkona tai ulkorakennuksessa. Puut ovat talla hetkella kosteita sadekauden takia, joten tulen tekeminen on vaikeampaa ja ruoan valmistus kestaa pidempaan. Ruoka on yleensa ollut ihan hyvaa, mutta hieman erilaisen makuista. Kalaa ja kanaa kaytettaan useimmiten ja riisi on yleisesti lisukkeena. Jokaisessa ruoassa on chilia, mutta onneksi mitaan pahempaa ihottumaa tai muuta ei ole tullut, koska paprikaa ei kuitenkaan kayteta.

Nyt palaan ruoanlaiton pariin ja tutustumaan kaikkiin ihmisiin keta tanne on saapunut. 

Harjoittelu mita ja missa, hammennys

Kairabe!

Viikonloppuna lepailimme ja tutustuimme Tallindingin alueeseen seka opettelimme mandinkan alkeita. Pelailimme myos jalkapalloa naapurin pikku poikien kanssa  Sairastin myos ensimmaisen ruokamurkytykseni, se ei onnneksi ollut mitenkaan pahanlaatuinen...

Tanaan menimme ensimaista kertaa tapaamaan harjoitteluumme liittyvia henkiloita. Ilmeisesti tulemme tyoskentelemaan monella eri osa-alueella, mutta aikataulua ei ole viela suunniteltu., kokous on ilmeisesti loppu viikosta Kavimme myos royal teaching hospitalissa. Siella kuulimmekin, etta vain herra Babucarr  tiesi tulostamme ja muut tyontekijat olivat ymmallaan... Myoskin oli jotain epaselvyyksia harjoitteluun liittyvista ohjaajamaksuista. Sairaalassa ei myoskaan suoranaisesti ole sosiaalityota, joten myos tyotehtavamme siella ovat epaselvia. Viela on siis hieman selvittelemista, etta mita, missa, miten ja milloin temme mitakin. Pienta hammennysta ilmassa siis.

Tutuistumme kuitenkin jo tanaan sairaalan enisapuosastoon, jossa toiminta on kylla aivan erilaista kuin suomessa. Tyontekijat olivat kiireisia, mutta yrittivat aina valilla keskustella meidan kanssa. Menemme siis myos huomenna sairaalalle vaikka epaselvyyksia viela onkin....

Mutta eikohan kaikki kuitenkin selvia taman viikon aikana... Muutoin elamaan taalla alkaa tottua. Reitti nettiin ja paatielle on tuttu, ja mutaisilla ja kuoppaisilla teilla on tottunut hyppimaan aina kuivasta paikasta toiseen. Hieman allotavia ovat vain roskat, joita monilla kaduilla on paljon.Aasien, sammakoiden ja muiden elainten aaniin, rukouskutsuun yolla ja muihun erilaisiin tuoksuihin ja nakumiin on tottunut.

Kuuman kosteaa

Saavuttiin Gambiaan yolla klo 3. to ja pe valisena yona. Lentokoneesta astuessa meita tervehti kuuuman kostea ilma ja yon pimeys. Lentokentalla meita oli vastassa Solo, asuntomme isanta. Taksilla kuljimme hiljaisten ja kuoppaisten katujen lapi Tallindingiin, jossa on kotimme seuraavat kolme ja puoli kuukautta. Gambiassa on sadekausi, joten kaikkia katuja ei voi ajaa tai oikein kavellakaan, koska niihin on uurtunut syvia kuoppia ja koloja rankkasateista.

Perjantaina herattyamme soimme aamupalaa ja sen jalkeen lahdimme kaymaan lahialueilla, muun muassa Kotun rannalla ja Serrekundassa kaupoilla. Illalla kavimme viela kavelylla ja paadyimme katsomaan paikallista jalkapallomatsia pieneksi hetkeksi. Kaduilla ikku lapset huutelevat meille Toubab(vaaleaihoinen) aina kun kuljemme lapsien ohi. Hieman hammillani olen viela, kun kaikki kadut ja rakennukset nayttavat samoilta ja myos ihmiset.. Hieman tulee mieleen Rion Caxias. Nyt loppuu internetissa aikaa, lisaa fiiliksia seuraavalla kerralla...

Barcelona

Saavuttiin eilen iltapaivalla Barcelonan lampoon. Eilen kiertelimme vanhassa kaupungissa ja kavimme syomassa. Vasyneena matkastamme yritimme menna aikasin nukkumaan mutta hostellin aanet valvottivat. Tanaan keskiviikkona olemme kavelleet ympari kapunkia ja ihastelleet ja hammastelleet Barcelonan nahtavyyksia. Pieni pettymys oli Sagrada Familia kirkko, joka oli kunnostuksessa, tosin sisallla asti emme kayneet, koska jono oli pitka ja se olisi maksullista. Kavelyretkemme paatteksi huomasimme olevamme punaisia naamasta. Paiva oli kylla lammin, mutta pieni tuuli vilvoitteli, joten palamista ei huomennut aikaisemin.  No onneksi huomenna on matkustuspaiva Banjulin Gambiaan, joten punaisuus kerkiaa laskea hieman ennen Afrikkaan saapumistamme.