Matkantekoa

Pitkaan aikaan ei ole paassyt kirjoittamaan ja paivoittamaan blogia, kun nettiyhteydet ovat olleet surkeita ja sahkot ovat olleet poikki.

Toissa viikonloppuna kavimme Jnajanburehissa sisamaassa, noin 200 km paassa Banjulista. Lahdimme matkaan perjantaina seitsemalta aamulla. Aluksi odottelimme Tallindingin paassa vapaata kulkuneuvoa Banjuliin. Talla kertaa tuohon alle puolen tunnin matkan meni jalleen kerran lahes kaksi tuntia. Banjulissa myohastyimme juuri ja juuri yhdeksan lautasta ja jouduimme odottamaan terminaalissa seuravaa lauttaa. Lauttoja on kaksi ja ne seilaavat Banjulin saarelta pohjoisrannalle aina tunnin valein. Matka Banjulista Barraan kestaa noin 45 minuuttia. Joten istumista ja odottelua oli jo tarpeeksi alkumatkasta. Pakettiautojen parkkipaikalle paastyamme loysimme Janjanburehiin menevan vanin aika helosti, mutta matksutajia ei ollut viela tarpeeksi, joten jaimme odottelemaan seuraavan laivan saapumista. Paasimme matkaan puolen paivan aikoihin. ALuksi matkanteko sujui ihan rivakasti, mutta ehka noin puolen tunnin jalkeen alkoin poliisien tarkastuspisteita olemaan aina jokaisen kylan kohdalla eli varmaan noin 15 minuutin valein vani pysahtyi ja kuljettajan ja auton tiedot tarkastettiin. Myos matkustajia jai aina valilla pois ja uusia tuli tilalle. Noin kahden tunninmatkan teon jalkeen olimme puoli valissa ajomatkaa ja vani pysahtyi lounastauolle Farafennin kylaan hieman yli puoleksi tunniksi. Jatkettuamme matkaa polissien takastuspisteet jatkuivat. Eraassa pisteessa kaikkien matkatavarat takistettiin ja toisessa henkilollisyystodistukset, onneksi passit olivat mukana matkassa. Perilla Janjanburehissa olimme viiden jalkeen ja olimme vasyneita ja polyisia matkanteosta.

Lauantaina kavimme joella veneajelulla ja naimme virtahepoja, apinoita ja monia erilaisia lintuja. Tutustuimme myos Janjanburen kylaan. Kavimme myos syomassa tuttavamme luona ja illalla kuuntelimme rumpujen soittoa. Sunnuntaina lahdimme takaisin kotiin. Paluumatka oli hieman nopeampi, kun otimme bussikyydin. Banjulissa olimme vain hieman liian nalkaisia..

Haat, rantaa, naisten toita ja muuta sellaista

Viimeiset kaksi viikkoa on tosiaan mennyt kotona oleillessa ja rantoja valloitaessa. Rannat taalla ovat hyvia ja ainakin viela aikarauhallisia, mutta ehka joulukuun lahetyessa niin bumsterit (rantapojat) kun turistitkin lisaantyvat. Tahan mennessa olemme saaneet olla vaihtelevasti rauhassa rannalla, yleensa hairitsijat kylla uskovat kun sanomme, etta haluamme olla rauhassa.

Tyoharjoittelurintamalta ei hirveasti ole uutta tietoa. Tanaan toivon mukaan sosiaalihuollon tyontekijat pitavat kokousta ja paattavat paasemmeko tekemaan viimeiset harjoitteluviikkomme Bakoten sosiaaliasemalle: orpokotiin, naisten turvakotiin yms paikkoihin. Bakoten sosiaalityo olisi varmaankin sopivampaa meille kuin hiv-klinikan terveydellisiin asioihin liittyva tyo. Olisikin mukava paasta tutustumaan meidankin alan tyohomme, joten nostakaa kaikki peukut pystyyn, jotta kokouksessa hyvaksytaan meidat harjoittelijoiksi...

Viime perjantaina paasimme tutustumaan paikallisiin fulaheimon haihin. Haat alkavat iltapaivalla tai illasta ja jatkuvat varmaankin myohalle yohon. Itse me vain kavaisimme haissa, koska kuljetuksen saaminen juhlapaikalta kotimme lahettyville oli hieman hankalaa. Saavuttuamme haihin saimme eteemme kulhollisen Benechinoa  (paistettua riisia, kanaa ja kaviksia). Ensimmaista kertaa soimme kasin tai siis oikealla kadella, koska vasen on likainen kasi islamin uskon mukaan. Ruoasta pyoritellaan kadessa palloja ja laitetaan suuhun. Hieman hitaammin sujui syominen kuin paikallisilla. Ruokaillessamme osa haavieraista tanssi ringin sisalla rumpujen soiton tahdissa. Rummutus oli korviaa huumaavaa ja tanssi naytti silta kuin naiset olisivat vaipumassa transsiin. Tanssin loputtua haavieraat siirtyivat istumaan ja muodostivat kujan vieraiden keskelle. Morsiammen oli aika saapua paikalle. Yleensa myos sulhanen tulee samaan aikaan, mutta joskus han tulee vasta myohemmin, kun suurin osa vieraista on lahtenyt kotiin. Selitykseksi tahan saimme sen, etta joskus sulhanen on ujo ja ei uskalla tulla paikalle aikasemmin. Niin oli ilmeisesti myos talla kertaa. Morsian tervehti kaikkia vieraita ja sai lahjoja. Kattelyseremonian jalkeen lahdimme takaisin kotiin.

Gambiassa paa-asiassa naiset hoitavat kotityot. Paiva kuluu ruoka laittaessa, siivotessa ja torilla kaydessa. Oman talomme Mama aloittaa lounaan tekemisen aluksi kaymalla torilla ostamassa ruoka-aineet. Valilla ruoka-aineita ostetaan muutamaksi paivaksi kerrallaan, mutta kaytannossa liha ja kala taytyy paivittain hakea torilta, koska talossamme ei ole jaakaappia. Torilta tultuaan Mama tai muut talon tytot alkavat puhdistamaan riisia. Riisista poimitaan pienet kivet ja kuorimattomat ja huonot riisin jyvat pois sormin. Kun roskat on otettu pois, kaadetaan riisi kulhoon, jossa viela loput roskat yms lahtee pois. Riisi myos huuhdellaan viela ennen hoyryttamista. Ruokaa valmistaessa ensiksi riisi valmistetaan kypsaksi ja sen jalkeen kastike. Kastike ja riisi tehdaan yleensa avotulella. Pienemmat ruoat ja esim. teevesi voidaan keittaa myos hiililla. Ruon tekoon menoon usein jopa kolme tuntia.

Naiset lakaisevat talon ja piha-alueen lahes paivittain. Luutana on nippu risuja. Risut kylla puhdistavat ihan hyvin, mutta tyoasento ei ole hirvean hyva, koska risut ovat niin lyhyita, etta naiset joutuvat olemaan lahes koko ajan kumarassa. Myos ruokaa tehdessa naiset ovat usein kumarassa tai sitten istuvat erittain matalilla jakkaroilla. Naiset ovat voimakas rakenteisia ja itse en varmaan jaksaisi heidan kotitoitaan tehda montaakaan tuntia, tai ainakin veisi jonkun aikaa tottua siihen. Paa-asiassa naiset ovat kotona, mutta onneksi monet tyttolapsista kuitenkin paasevat kouluun. Usein kuitenkin lapsetkin joutuvat jaamaan kotiin hoitamaan kotitoita esim silloin kun joku vanhemmista naisista on sairaana. Valilla myos tuntuu, etta etenkin nuoret lintsaavat koulusta herkasti.