"lomailu viikko"

Maanantaina meilla piti olla tapaaminen harjoittelustamme vastaavan henkilon kanssa, mutta puhelua ei kuulunut.. Odotimme edelleen tiistaina puhelua ja edelleen keskiviikkona... Tosin keskiviikkona emme olisi edes paasseet lahtemaan minnekaan, koska vuorostani mina olin sairaana. Torstaina sitten paatimme, etta nyt me soitamme ja kuulimme, etta tapaaminen on lauantaina ja voimme vain relata nyt seuraavat paivat. Tama viikko on siis mennyt taysin vain lohotessa kotona, ehka jopa hieman kyllastyttaakin jo... Taman viikon olisi voinut nimittain hyodyntaa paremminkin, vaikka matkustamalla jonnekin sisamaahan.. No onneksi meilla on kuitenkin viela aikaa siihenkin harjoittelumme loputtua.

Tiistaina kavimme Serrekundan torilla, jossa myydaan kaikkea maan ja taivaan valilta. Turisteille hinnat ovat tietenkin kovemmat, mutta paikkallisen kanssa liikkuessa myos turistit voivat saada tingittya hinnat paikalliselle tasolle. Meilla oli mukana Abie, joka ei antanut periksi tinkimisessa sitten yhtaan. Ostin farkut, legginsit, paidan ja 5 metria batiikkijuhlapukukangasta ja kaikki tama oli vain hieman yli 20 euroa.Yksin torille en ehka lahtisi, koska kujat ovat ahtaita, ja tuntuu, etta jokainen kauppias haluaisi saada juuri minut asiakkaakseen. Alue on myos aika suuri ja nain ekalla kerralla kadotti ainakin suuntavaiston kokonaan.Tanaan perjantaina menemme paakaupungin Banjulin samanlkaltaiselle toripaikalle hankkimaan juhlapukuun tarvittavat loput materiaalit ja kaymme raatalilla. Kuulemma aina joka vuosi monet hankkivat uuden juhlapuvun tobaski juhlaa varten, joka on yksi muslimien suurista juhlapyhista. Yleensa silloin aina koko perhe ja suku kokontuu yhteen juhlimaan ja uhraamaan vuohen.

Sadekauden olisi pitanyt jo paattya monta viikkoa sitten, mutta edelleen lahes paivittain on satanut. Saa ei onneksi ole niin kostea kuin aluksi, joten nukkuttua saa paremmin ja hikoiltua ei tule niin paljoa. JOskus iltaisin on ollut jopa kylma. Ehka kohta alkaa se "kylma' kausi oikeasti. Heippa!

kuukausi matkassa

Eilen taisi tulla kuukausi siita, kun saavuttiin Gambian maankamaralle. Monta erilasita tunne tilaa on ollut kuukauden aikana.. Pari kertaa on tuntunut jopa silta, etta ehka pitaisi jopa palata suomeen, elama siella on niin palon helpompaa kuin taalla, paasee (lampimaan/kylmaan) suihkuun silloin, kun haluaa, julkinen liikenne toimii, iltaisin on tekemista ja ihmiset ovat tuttuja. Taman viikon aikana on kuitenkin alkanut tuntumaan, etta taalla jopa viihtyy. Ehka ihmisiin on vihdoin tutustunut paremmin, on tekemista iltaisin ja jokainen asia ei enaa ole taysin uusi ja outo. Ainoa asia mihin ei tule tottumaan on varmastikin hamahakit ja muut otokat, ne vain on niin kammottavia.

Tassa oli pieni paivitys, nyt me lahdetaan tutustumaan Abukon luonnonpuistoon. Eilen kaytiin ihastelemassa krokotiileja.. Aika pelottavia otuksia ne kylla oli..Yritan ladata kuvia tanne tai facebookin joskus tassa, jos paasemme kayttamaan yhden kaverin tietokonetta. Nettikahviloissa yhteydet ovat liian huonoja kuvien lataamiseen.

Viime viikolla olimme vihdoin tayden viikon toissa. Tai oikeastaan harjoittelussamme kaytannossa seuraamme kun paikalliset tyontekijat hoitavat ja ohjaavat potilaita hiv-klinikalla. Paljon tietoa on kertynyt, mutta valiettavasti emme ole voineet tehda itsenaista tyota juuri ollekaaan, koska klinikalla ei ole suoranaisesti sosiaalityota. Hoito liittyy kaytannossa kaikilta osin laaketioeteelliseen hoitoon. Klinikalla on kylla alkanut kotihoito projekti, mutta siihen emme ole viela paasseet osallistumaan, koska luulen, etta itse tyontekijatkaan eivat ole viela varmoja tyonkuvastaan ja se tyomuoto hakee viela jalansijaa. Klinikan tyontekijat ovat jaksaneet raahata meita mukanamme ohjaustilanteissa seka osastokierroilla ja ovat kertoneet parhaansa mukaan tyosta. Luulen, etta hiv-klinikalla olisi paljon mahdollisuuksia sosiaalityohon, mutta talla hetkella tyoharjoittelupaikkana se on soveliaampi sairaanhoitaja opiskelijalle, kuten muutoinkin koko sairaalaymparisto.. .


Tanaan meilla piti olla tapaaminen liittyen projektiin, mutta se peruuntui yllattaen. Edelleen siis asiat ovat hiukan auki siita, minne seuraavaksi menemmme. Mutta huomenna tapaamisen pitaisi sitten olla.

Viikonloppuna kavimme tutustumassa Bijilon luonnonpuistoon , jossa naimme kahita erilaisia apinoita, muutamia lintuja ja kameleontin. Retki oli mukavaa vaihtelua kotona olemiseen. Kavimme myos kolmella eri  rannalla viikonlopun aikana. Rannat taalla ovat mahtavia, aallot aika suuria, mutta kylla siella uskaltaa kayda. Vesi n paivalla vilvoittavaa ja auringonlaskiessa lamminta. Eilen illalla tuli ensimmaisen kerran viilea olo. Sadekausi on siis loppumassa vihdoin ja viimein ja saa muuttumassa viileammaksi, eli kuivaksi ja lampimaksi. Yolla saan muutoksen jo huomaa, kun nukuttua saa hieman paremmmin kuin ensimmaisilla viikoilla. Muutenkin ehka vieraaseen ympariostoon on jo vahan paremmin tottunut. Banjulin tyomatkatkaan ei enaa tunnu khirvean kamalilta, ja joillain kerroilla olemme jo saaneet kyydin heti, ehka se on vain sattumaa, mutta ainakin tuntuu mukavalta kun ei tarvitse tunkea autoon sisalle voimalla.




 

Liikenteen sekamelskaa ja sairastelua

Tama viikko onkin oikeastaan mennyt siarastellessa. Tai oikeastaan ma olin kipea vain keskiviikkona, mutta pieni heikotus ja huono-olo on ollut koko viikon ja nyt taas uudelleen. Tuuli on ollut enemman kipea, kuumeessa ja nuhassa. Nyt kuitenkin vaikuttaa silta, etta paranemaan pain ollaan menossa.

Viime viikonloppuna todellakin tuntui, etta alkaa tottua jo tahan maailman menoon. Mutta maanantaina taas totuus paljastui kulkuvalineilla liikkuessa. Aamulla kavelemme noin 1,5 kilometrin matkan suuremmalle tielle ja siita yritamme saada pakettiauto-kuljetusta. Kuitenkin suurin ruuhka-aika on aina noin klo 7-10 ja pakettiautot ovat jo taynna meidan kohdallemme tullessa. Parhaimmillaan Banjuliin on kestanyt paasta noin kaksi tuntia aamulla. JA matkahan on varmaankin vain 25 kilometria. Takaisin pain tullessa taytyy pakettiautokyyti ottaa pakettiautojen lahtopaikalta, jolla myos on tungosta klo 15-17 aikana, eli juuri silloin, kun harjoittelumme paattyy. Ongelmanan on myos se, etta kaikki taksikuskit haluavat saada meidat kyytimme ja kaiken maaliman muut kaupustelijat yrittavat myyda tuotteitaan meille. Rauhassa ei saa siis olla hetkeakaan.. Kun vihdoin loydamme pakettiauton, joka ajaa Tallimdingin suuntaan, on pakettiauton ymparilla jo kymmenia ihmisia. Ei voi muuta kuin ottaa kyynarpaat kayttoon ja yrittaa angeta parhaansa mukaan sivuovesta sisalle. Eli matkanteko ei ole mitenkaan helpointa, jos haluaa paasta halvalla, tietenkin taksikyyteja saa helpomalla, eika nekaan ole kalliita.