Gambian matka talvella 2012

Matkasta on vierähtänyt aikaa jo melkein puoli vuotta, mutta nyt tuli mieli taas kirjoittaa jotakin tänne blogiin..

Gambian matka oli siintänyt ajatuksissa jo pitkän aikaa. Olihan sinne jäänyt paljon muistoja työharjoittelujaksoltani..Aluksi olin ajatellut lähteä yksin matkalle, mutta yllättäen matkalle lähdin kaverini Tuulin kanssa sekä hänen ystäväperheensä kanssa. Tuuli oli Gambiassa kanssani myös edellisellä kerralla. Yhdessä oli siis helppo lähteä, kun tunisimme toisemme jo makustajina.

Tällä kertaa matkamme oli kahden viikon valmismatka Tjäreborgin matkatoimiston kautta.Valmismatkan valitisiminen oli helpoin ja halvin vaihtoehto. Valmistumisen jälkeen lomaa oli vain pari viikkoa, joten aikaa  matkata ympäri Eurooppaa ei ollut suuermmin.

Saavuimme Gambiaan 30.12.11 päivällä ja vastassa matkaseuruettamme oli minun ja Tuulin kaksi paikallista kaveria. Meidän ei siis tarvinnut alkaa tinkiä taksimatkasta tai maksaa kallista mataktoimiston bussikuljetusta vaan kaverimme veivät meidät suoraan hotellilleimme ja pääsimme aloittamaan lomamme mukavin tunnelmin. Minun ja Tuuli hotelli Hotel Bakoteh oli luononläheinen ja rauhallinen bungalow-tyyppinen hotelli. Hotellialueella oli pieni uima.-allas ja ravintola. Alueella asui apinoita, lintuja ja jättäimäinen lisko. Rannalle oli vain muutaman sadan metrin pituinen matka. Matkan ajan pääasiassa kuitenkin kävin vain nukkumassa hotellilla. Taisin käydä uimassa altaalla kerran :)

Hotellissa asuminen tuntui luksukselta. Enhän ole hotellissa nukkunut öitäni moneen vuoteen. Yleensä majoitun kavereille tai hostelleihin. Gambiassa suurin osa kavereistamme asuu edelleen perheensä kanssa ja kulttuurierojen vuoksi asuminen kaverin asunnossa on hieman sopimatonta, etenkin, kun suurin osa kavereistamme on miespuolisia. Kaveritytöt sen sijaan ovat jo menneet naimisiin ja ovat perustamassa perhettä, eikä mielestäni silloinkaan ole sopivaa tulla pitkäksi aikaa vierailemaan. Työahrjoittelun aikana asuimme taasen niin kaukana kunnon kulkuyhteyskistä ja erityisesti rannasta, että senkin vaihtoehto suljettiin pois jo alku metreillä. Vaikka siihen compoundiin varmasti olisimme olleet terevtulleitakin

Kahden viikon matka meni kuin siivillä. Heti uudenvuuoden päivänä pääsimme paikallisiin Kristillisiin häihin. Hääseremonia pidettiin Katolisessa kirkossa Laminin kylässä. Seremoniassa rukoiltiin, laulettiin ja saarnattiin, seremonia ei paljoa eronnut Suomalaisista luterilaisista kirkkohäistä. Lopuksi pariskunta sai toisensa ja heistä otettiin valokuvia. Häät jatkuivat läheisen koulun juhlasalissa häävastaanotolla. Useamman tunnin ajan saimme odottaa juhlallisuuksien alkua. Odotellessamme saimme kuitenkin pientä naposteltavaa ja juomista. Ruoka ja juoma (yleensä alkoholiton) on tärkeä osa Gambialaista kulttuuria ja jokaisessa paikassa näitä tarjotaan, vaikka perhe olisi kuinka köyhä tai tilaisuus kuinka pieni vain. Kunnon hääjuhlien alkaessa oli meidän kuitenkin jo aika lähteä hotellillemme syömään, sillä uuden vuoden päivällinen sisältyi matkammehintaa, emmekä nuukina suomalaisina tätä tilaisuutta halunneet jättää väliin. Juhlaillallinen oli maittava ja runsas, mutta ruoan jälkeen meitä  odottivat jo kaverimme. Menimme juhlistamaan uutta vuotta Senegambiaan. Pian puolen yön jälkeen ystävämme toisesta hotellista soittivat ja kertoivat heidän hotellinsa ravintolan palavan ja että kaikki hotelliasukkaat ovat evakuoitu rannalle. Lähdimme hotellillemme, sillä halusimme turvata ystäviemme lasten yöunet. He olisivat voineet mennä nukkumaan meidän hotellihuoneeseemme. Tiet  Senegambiasta Kotuun olivat kuitenkin ruuhkaiset ja jouduimme kävelemään muutaman kilometrin matkan, ja saimme kuulla saavuttuamme paikan päälle, että he ovat päässeet omaan huoneeseensa nukkumaan. Onneksi kaikki päättyi turvallisesti ja onnellisesti, tulipalo aiheutti vain rahallisia menetyksiä.

Ensimmäisen päivän häiden lisäksi pääsin myös käymään muslimihäissä, joissa laulettiin ja tanssittiin kiihkeästi. Oma suomalainen ujouteni pääsi jälleen esiin ja itse katselin menoa vain taustalta, vaikka monet yrittivätkin minua rinkiin sysätä, en sinne kuitenkaan uskaltautunut. Häiden lisäksi kävin vielä vauvan nimenantotilaisuudessa. Tässä tilaisuudessa en vauvaa kerinnyt edes nähdä. Vieraita oli paljon ja musiikki soi taustalla, kun ihmiset seurustelivat keskenään. Minusta oli kiinnostunut joukko pikkulapsia. Hiuksiani ja ihoani kosketeltiin. Oli hieman outoa ja ärsyttikin, sillä edellisellä matkalla tälläistä ei sattunut, vaikka monessa  juhlassa kävinkin.

Tuulin ystäväperhe oli Gambiassa ensimmäistä kertaa, joten olimme heille myös matkaoppaita. Kävimme toreilla, Banjulissa, Krokotiili altaalla, ja saimme viedä heidät mukanamme ystävillemme lounaille.Perhe nautti näkemästää ja sai myös kokemuksen paikallisten elämästä. Perheen äiti muun muassa pesi perheen vauvan vaatteita paikalliseen tapaan ystävämme luona, eli siis käsipyykillä.

Rannalla tuli maattua useampana päivänä. Joinain päivinä meri oli erittäin kylmää, eikä sinne uskaltautunut mennä. Loppua kohden kuitenkin auringonpaiste oli niin paahtavaa että meriveden kylmyys oli vain raikastavaa. merikin tuli siis koettua useampaan kertaan.

Yhtenä päivänä kävimme kylässä kaverimme enon luona, missä koiramme Bamboo asustelee nykyään.Vatsassa meidän suurta joukoamme oli koko perhe. Bamboo ei aluksi minua ja Tuulia tunnistanut, mutta kun hetkinen oli kulunut sekosi pikkuinen iso koiramme täysin. Häntä heilui niin kovaa että koko keho heilui. Bamboo työnsi kehoaan jalkojamme vasten, yritti nuolla ja tietenkin hyppiä päällemme. Bamboo siis todellakin muisti meidät. Se ei meinannut jättää meitä ollenkaan rauhaan ja ainakin tunnin verran seurasi meitä koko ajan. Ilmiesesti kuumuus kuitenkin voitti ja Bamboo kävi levolle jossakin vaiheessa. Meikin pääsimme syömään ja seurustelemaan. Taloon oli syntynyt muutama viikko sitten vauva. Me kaikki saimme pitää tätä pientä nyyttiä sylissämme, aivan ihana pieni tyttö oli. Vieraanvaraisuus oli käsinkosketeltavaa. Illan tullessa lähdimme kotiin. Ystäväperheemme oli lähtenyt jo aikaisemmin, sillä kuumuus vei voiton. He saivat perheeltä autokyydin, julkisilla palaaminen olisi ollut varmasti turhan raskasta. Minä, Tuuli, Fanding ja Ousman lähdimme kävellen ja "julkisilla" takaisin päin. Matkanteko julkislla on välillä eirttäin vaikeaa.. Tällä kertaa matka kuitenkin sujui ilman pahempia kommeluksia/viivästyksiä.

Gambian loma oli raikastava, lämmin ja voimaannuttava tuulahdus talven keskelle. Kaipuu Gambiaan jäi, ehkä palaan sinne vielä jo nyt syksyllä 2012 tai ainakin jonakin päivänä, sen tiedän jo nyt. Paljon on vielä koettavaa ja opittavaa sieltäkin.

 Matkakuume lisääntyy, kun näitä hetkä on taas muistellut. <3

Melkein vuosi paluusta Suomeen

Tosiaan kuten viimeisestä postauksestani näkee, olin hieman sairas koko loppu matkan ajan. Suomeen saavuttuani kävin tutkimuksissa Hartmannin päivystyksessä, sillä olotilani oli edelleen surkea, kuumeinen, silmät olivat valon arat ja korvat olivat tukossa/puoli kuurot. Mitään selvää taudinkuvaa ei löytynyt verinäytteistä, joita otettiin ainakin tuhat. Mutta ilmeisesti minulla oli jokin virusinfektio tai parikin vielä kehossa, sekä malariasta aiheutunut huonokuntoisuus, joka oli jo selätetty Gambiassa ollessani. Lisäksi ilmeisesti minulla oli jonkinlainen korva- ja silmätulehdus. Näistä kaikista selvisin lepämäällä noin viikon ja syömällä tupla antibioottikuurin, tosin kunnollinen toipuminen vei melkein kuukauden. Kunto oli heikentenyt, joten pieni ylämäkikin tuntui aluksi vuoren huipulle kiipeämiseltä.

Paluun jälkeen oli tietenkin myös totuttelemista lämpötilaan eli Suomen talveen sekä kaikenlaiseen muuhun elämänmenoon täällä. Ehkä noin kesään mennessä kaikki oli taas normaalia, opiskelu, työt, kaverit ja harrastukset. Koko ajan oli kuitenkin mielessä paluu Afrikkaan, Gambiaan tai jonnekin muualle.

Nyt sitten palaamme kahdeksi viikoksi Gambian lämpöön joulukuun lopulla. Odotan jo matkaa innolla, rakkaiden ihmisten näkemistä ja niitä ihania rantoja ja auringon paistetta. Tällä kertaa tarkoitus on myös lisää tutustua ympäröiviin aluieisiin, mutta saas nähdä olemmeko kuitenkin joka päivä jollakin kaverillamme kyläilemässä.. Odottaviin tunnelmiin jään siis. Mutta ekaksi nyt olisi omat valmistujaisjuhlani ja sitten joulu. Joulua olenkin viimeksi viettänyt kolme vuotta sitten.

Malaria

Joulu meni hurahtaen ohi. Aattona kavimme syomassa Bakaun cape pointissa jouluillallisen. Illalliseen kuului nelja ruokalajia ja noiden neljan lisaksi saimme viela yhden ruokalajin lisaa, koska tullessamme ravintolaan alkuruoat olivat viela tekeilla. Olimme varanneet joulumenuun jo etukateen ystavamme kautta. Illallinen oli herkullinen, vaikkakin olimme aivan ylitaynna sen jalkeen. Illallisen jalkeen menimme kuuntelemaan paikallisia artisteja open mic tapahtumaan.

Lauantaina kavimme kolmella kaverillamme ja saimme taas syoda vatsamme tayteen herkulllisia ruokia. Lauantai sunnuntai valisena yona alkoi nousta korkea kuume ja oli kammottava paansarky. Sarkylaakkeet auttoivat ja sunnuntaina kuumetta ei enaa ollut. Ajattelin, etta oli varmaankin vain normaalia flunssaa ja vasymysta.

Maanantaina aamulla lahdettyamme James islandille ja Kunta Kinten kylaan tutustumaan alkoivat samat oireet uudelleen. Sinnittelin Kunta Kinten kylassa, mutta James islandille (orjien sailytys saarelle) en enaa kyennyht menemaan. Paansarky, selkasarky ja kuumeinen olo oli vienyt voimat. Loppu retken ajan lepasin ja yritin selviytya. Iltaa kohden olo taas hieman helpottui, mutta menimme kuitenkin kaymaan serrekundan sairaalassa tarkastuttamassa vereni. Pikatestilla loytyi verestani malariaparasiitti. Sairaalasta malarialaakkeet olivat loppuneet, joten jouduimme kaymaan westfieldissa apteekissa. Myos apteekista oli loppunut minulle kirjattu laake, joten apteekkari vaihtoi laakkeen toiseksi.

Laakkeita otettiin kaksi kertaa paivassa nelja kolmen paivan ajan. Laakkeet haisivat erittain aphoilta ja koko huoneemme lemusi sairaalalle. Laake alkoi pikku hiljaa vaikuttamaan ja oloni oli jo aika hyva torstaina aamupaivalla. Iltaan mennessa kuitenkin kuume, paansarky ja silmien kutina/arkuus olivat palutuneet. Paatimme menna uudeleen sairaalaan. Sairaalassa hoitajat tekivat uudelleen malaria testin ja se oli onneksi negatiivinen. Kavimme kuitenkin viela apteekissa tarkastuttamassa hemoglobiinini ja valkosoluarvot, nekin olivat normaalit. Aptteekkari epailikin oireita laakkeen sivuvaikutuksiksi. Samanlainen oireilu jatkui koko uuden vuoden viikonlopun. Sunnuntaina tunsin oloni niin heikoksi, etta paatimme menna uudelleen sairaalaan. Sairaalassa annettiin 500 ml dextrose liuosta ja neuvottiin, etta mikali olo on viela maanantaina huono meidan tulisi tulla uudestaan sairaalaan laajempiin tutkimuksiin. Maanantaina oloni oli kohentunut, mutta muiden neuvojen johdattelemana menimme Banjulin sairalaan kaymaan. Banjulissa laakarit epailivat, etta suurin osa oireista oli varmastikin malarialaakkeen aiheuttamia, mutta etta luultavasti minulla on myos korvatulehdus. kunnollista tutkimusta ei kuitenkaan tehty, koska korvaklinikalle oli pitka jono ja muilla sairaalaan laakareilla ei ollut asianmukaisia valineita. Laakari kuitenkin kirjoitti antibiootti reseptin ja paatin sen ottaa. Suomessa menen sitten kunnon tarkastuksiin.

Viimeinen viikko on mennyt toipuessa, mutta olemme yrittaneet joka paiva tehda myos kaikenlaisia viimeisia hommia, kayty shoppailemasa, nahty kavereita ja tietenkin vikana paivana oli pakko paasta rannalle.. Nyt odotan jo Suomalaista ruokaa ja lamminta suihkua.

Dakar, Senegal

Tyoharjoittelumme on paattynyt. Lastenkodilla viettamamme aika meni nopeasti ja oikestaan siella olisi viela voinut keksia kaikenlaista tekemista lisaa...On kuitenkin kivaa nyt vain olla ja lomailla. Dakarin luksusloma oli tarpeen..

Viime viikolla olimme siis kaymassa Senegalin Dakarissa. Lahdimme matkaan maanantai aamuna kukon laulun aikaan. Banjulin satamassa olimme ajoissa ja paasimme ensimmaiseen lahtevaan lauttaan. Saattamassa meita oli Keba, lahiohjaajamme, lastenkodilta. Han hankki meille suoran kyydin Dakariin jo Banjulista. Muuten olisimme joutuneet ottamaan pohjoisrannan kylasta, Barrasta, taksin rajalle ja rajalta Senegalin puolelta loytaa vani tai farmarimallinen auto Dakariin. Matka oli pomppuinen, mutta aika nopea.. Lahdimme Barrasta kahdeksalta ja olimme Dakarissa hotellillamme kolmen jalkeen. Loppumatkasta oli pienia ongelmia autoon kanssa, kun vain yksi vaihde autostamme toimi. Myos Dakarin kadut olivat ruuhkaisia, aivan tosenlaista kuin Gambiassa. Olimme saapuneet oikeaan kaupunkiin. :) Banjul ja muut Gambian paikat ovat vain pikku kylia tai taajama-aluetta, ei todellakaan kaupunkia....

Hotellimme oli aivan Dakarin keskustassa. Paasimme kulkemaan jalkaisin lahes jopka paikkaan. Apunamme muutamana paivana oli Keban ystava Diawara, ilman hanta olisimme olleet muutamaan kertaan pulassa, kun emme puhu ranskaa ta wolofia. Suurimmaksi osaksi kuitenkin parjasimme englannilla.

Viikon aikana nautimme eurooppalaisista kahviloista, kuumasta suihkusta ja kaupungin vilinasta. Kavimme tutustumassa Goreen orjasaareen. Saari oli pysynyt entisellaan ja vaiutti aivan espanjalta tai portugalilta raknneustensa puolesta. Edelleen saarella asuu ihmisia, mutta selvasti saari on turistikohde. Jokaisessa kdunkulmassa oli matkamuistomyyjia ja kaikesta sai maksaa. Elamys oli kuitenkin hieno, vaikkakin hieman surullinen.

Kavimme myos tutustumassa vaaleanpunaiseen jarveen, Lac Rose, josta kaivetaan suolaa. Vaaleanpunainen vari syntyy jarvessa asuvasta levasta. Talla kertaa saa oli hieman pilvinen,njoten emme kuitenkaan nahneet vaaleanpunaista varia.. Tai sitten olimme vaaraan aikaan jarvella.  No olipa sekin kuitenkin yksi kokemus lisaa.

Muina paivina kiertelimme keskustassa ja kavimme ostoksilla. Ostoksien tekeminen oli erittain rankkaa, koska aina piti tinkia hinnasta yli puolet. Suurin osa myyjista laittoi hulppeita hintoja esi paidasta 20 000 cefaa, joka on noin 20 euroa. Oikea hinta oli ehka 3000 cefaa eli noin 5 euroa ehkapa. Monesti meita varmasti myos huijattiin ja maksoimme tavaroista yli hintaa. Dakar oli myos slevasti Gambiaa kalliimpi. Ruoka kahviloissa ja ravintoloissa oli lahes Suomen tasoa. Vain aivan paikallisissa kuppiloissa sai halvalla syotya. Muutamana paivana soimme paikallista ruokaa, Benechinia, yassaa ja cous cousia. Ruoat olivat samantyyppisia kuin Gambiassakin, mutta hieman eri mausteita oli kaytetty. Ruoka oli siis riisia/cous cousia, kastiketta ja lihaa/kalaa/kanaa.. Eurooppalainen ruoka virkisti valilla.

Takaisin tullessa tulimme taksifarmarilla. Matka oli jalleen pomppuinen, mutta hyvat unenlahjani helpottivat matkantekoa.. Nukuin niin menomatkan kuin paluumatkankin lahes kokonaan. Tuuli ihmetteli, miten onnistuin siina.. Kuulemma paani oli heilunut puolelta toiselle.. Paluumatka kesti hieman kauemmin, koska jouduimme odottelemaan Barrassa lauttaa tunnin.

Taman viikon ystavamme Kumba on letittanyt hiuksiamme. Eilen valmistui omat letttini ja tanaan Tuulin. Paahan ja niskaan hieman sattuu, mutta eikohan tahan muutaman paivan paasta totu. Ehka letit ovat paassa viela Suomeen saapuessamme. Huomenna menemme syomaan ravintolaan illallista. Kotitalomme naiset lupasivat tehda riisipuuroa ammuksi ja jotain lounasta paivaksi. Joulupaivan vietamme kavereidemma kanssa ja Tapaninpaivana olemme varmaankin kotosalla. Viimeiset kaksi viikkoa yritamme kayda rannalla, theda viimeisia ostoksia ja nahda kavereitamme. Suomea kylla jo kaipaa vahan, mutta kylmyys ja lumenmaara pelottaa..

Ihanaa joulun aikaa ja uutta vuotta kaikille!



 

Matkantekoa

Pitkaan aikaan ei ole paassyt kirjoittamaan ja paivoittamaan blogia, kun nettiyhteydet ovat olleet surkeita ja sahkot ovat olleet poikki.

Toissa viikonloppuna kavimme Jnajanburehissa sisamaassa, noin 200 km paassa Banjulista. Lahdimme matkaan perjantaina seitsemalta aamulla. Aluksi odottelimme Tallindingin paassa vapaata kulkuneuvoa Banjuliin. Talla kertaa tuohon alle puolen tunnin matkan meni jalleen kerran lahes kaksi tuntia. Banjulissa myohastyimme juuri ja juuri yhdeksan lautasta ja jouduimme odottamaan terminaalissa seuravaa lauttaa. Lauttoja on kaksi ja ne seilaavat Banjulin saarelta pohjoisrannalle aina tunnin valein. Matka Banjulista Barraan kestaa noin 45 minuuttia. Joten istumista ja odottelua oli jo tarpeeksi alkumatkasta. Pakettiautojen parkkipaikalle paastyamme loysimme Janjanburehiin menevan vanin aika helosti, mutta matksutajia ei ollut viela tarpeeksi, joten jaimme odottelemaan seuraavan laivan saapumista. Paasimme matkaan puolen paivan aikoihin. ALuksi matkanteko sujui ihan rivakasti, mutta ehka noin puolen tunnin jalkeen alkoin poliisien tarkastuspisteita olemaan aina jokaisen kylan kohdalla eli varmaan noin 15 minuutin valein vani pysahtyi ja kuljettajan ja auton tiedot tarkastettiin. Myos matkustajia jai aina valilla pois ja uusia tuli tilalle. Noin kahden tunninmatkan teon jalkeen olimme puoli valissa ajomatkaa ja vani pysahtyi lounastauolle Farafennin kylaan hieman yli puoleksi tunniksi. Jatkettuamme matkaa polissien takastuspisteet jatkuivat. Eraassa pisteessa kaikkien matkatavarat takistettiin ja toisessa henkilollisyystodistukset, onneksi passit olivat mukana matkassa. Perilla Janjanburehissa olimme viiden jalkeen ja olimme vasyneita ja polyisia matkanteosta.

Lauantaina kavimme joella veneajelulla ja naimme virtahepoja, apinoita ja monia erilaisia lintuja. Tutustuimme myos Janjanburen kylaan. Kavimme myos syomassa tuttavamme luona ja illalla kuuntelimme rumpujen soittoa. Sunnuntaina lahdimme takaisin kotiin. Paluumatka oli hieman nopeampi, kun otimme bussikyydin. Banjulissa olimme vain hieman liian nalkaisia..

Haat, rantaa, naisten toita ja muuta sellaista

Viimeiset kaksi viikkoa on tosiaan mennyt kotona oleillessa ja rantoja valloitaessa. Rannat taalla ovat hyvia ja ainakin viela aikarauhallisia, mutta ehka joulukuun lahetyessa niin bumsterit (rantapojat) kun turistitkin lisaantyvat. Tahan mennessa olemme saaneet olla vaihtelevasti rauhassa rannalla, yleensa hairitsijat kylla uskovat kun sanomme, etta haluamme olla rauhassa.

Tyoharjoittelurintamalta ei hirveasti ole uutta tietoa. Tanaan toivon mukaan sosiaalihuollon tyontekijat pitavat kokousta ja paattavat paasemmeko tekemaan viimeiset harjoitteluviikkomme Bakoten sosiaaliasemalle: orpokotiin, naisten turvakotiin yms paikkoihin. Bakoten sosiaalityo olisi varmaankin sopivampaa meille kuin hiv-klinikan terveydellisiin asioihin liittyva tyo. Olisikin mukava paasta tutustumaan meidankin alan tyohomme, joten nostakaa kaikki peukut pystyyn, jotta kokouksessa hyvaksytaan meidat harjoittelijoiksi...

Viime perjantaina paasimme tutustumaan paikallisiin fulaheimon haihin. Haat alkavat iltapaivalla tai illasta ja jatkuvat varmaankin myohalle yohon. Itse me vain kavaisimme haissa, koska kuljetuksen saaminen juhlapaikalta kotimme lahettyville oli hieman hankalaa. Saavuttuamme haihin saimme eteemme kulhollisen Benechinoa  (paistettua riisia, kanaa ja kaviksia). Ensimmaista kertaa soimme kasin tai siis oikealla kadella, koska vasen on likainen kasi islamin uskon mukaan. Ruoasta pyoritellaan kadessa palloja ja laitetaan suuhun. Hieman hitaammin sujui syominen kuin paikallisilla. Ruokaillessamme osa haavieraista tanssi ringin sisalla rumpujen soiton tahdissa. Rummutus oli korviaa huumaavaa ja tanssi naytti silta kuin naiset olisivat vaipumassa transsiin. Tanssin loputtua haavieraat siirtyivat istumaan ja muodostivat kujan vieraiden keskelle. Morsiammen oli aika saapua paikalle. Yleensa myos sulhanen tulee samaan aikaan, mutta joskus han tulee vasta myohemmin, kun suurin osa vieraista on lahtenyt kotiin. Selitykseksi tahan saimme sen, etta joskus sulhanen on ujo ja ei uskalla tulla paikalle aikasemmin. Niin oli ilmeisesti myos talla kertaa. Morsian tervehti kaikkia vieraita ja sai lahjoja. Kattelyseremonian jalkeen lahdimme takaisin kotiin.

Gambiassa paa-asiassa naiset hoitavat kotityot. Paiva kuluu ruoka laittaessa, siivotessa ja torilla kaydessa. Oman talomme Mama aloittaa lounaan tekemisen aluksi kaymalla torilla ostamassa ruoka-aineet. Valilla ruoka-aineita ostetaan muutamaksi paivaksi kerrallaan, mutta kaytannossa liha ja kala taytyy paivittain hakea torilta, koska talossamme ei ole jaakaappia. Torilta tultuaan Mama tai muut talon tytot alkavat puhdistamaan riisia. Riisista poimitaan pienet kivet ja kuorimattomat ja huonot riisin jyvat pois sormin. Kun roskat on otettu pois, kaadetaan riisi kulhoon, jossa viela loput roskat yms lahtee pois. Riisi myos huuhdellaan viela ennen hoyryttamista. Ruokaa valmistaessa ensiksi riisi valmistetaan kypsaksi ja sen jalkeen kastike. Kastike ja riisi tehdaan yleensa avotulella. Pienemmat ruoat ja esim. teevesi voidaan keittaa myos hiililla. Ruon tekoon menoon usein jopa kolme tuntia.

Naiset lakaisevat talon ja piha-alueen lahes paivittain. Luutana on nippu risuja. Risut kylla puhdistavat ihan hyvin, mutta tyoasento ei ole hirvean hyva, koska risut ovat niin lyhyita, etta naiset joutuvat olemaan lahes koko ajan kumarassa. Myos ruokaa tehdessa naiset ovat usein kumarassa tai sitten istuvat erittain matalilla jakkaroilla. Naiset ovat voimakas rakenteisia ja itse en varmaan jaksaisi heidan kotitoitaan tehda montaakaan tuntia, tai ainakin veisi jonkun aikaa tottua siihen. Paa-asiassa naiset ovat kotona, mutta onneksi monet tyttolapsista kuitenkin paasevat kouluun. Usein kuitenkin lapsetkin joutuvat jaamaan kotiin hoitamaan kotitoita esim silloin kun joku vanhemmista naisista on sairaana. Valilla myos tuntuu, etta etenkin nuoret lintsaavat koulusta herkasti.    

"lomailu viikko"

Maanantaina meilla piti olla tapaaminen harjoittelustamme vastaavan henkilon kanssa, mutta puhelua ei kuulunut.. Odotimme edelleen tiistaina puhelua ja edelleen keskiviikkona... Tosin keskiviikkona emme olisi edes paasseet lahtemaan minnekaan, koska vuorostani mina olin sairaana. Torstaina sitten paatimme, etta nyt me soitamme ja kuulimme, etta tapaaminen on lauantaina ja voimme vain relata nyt seuraavat paivat. Tama viikko on siis mennyt taysin vain lohotessa kotona, ehka jopa hieman kyllastyttaakin jo... Taman viikon olisi voinut nimittain hyodyntaa paremminkin, vaikka matkustamalla jonnekin sisamaahan.. No onneksi meilla on kuitenkin viela aikaa siihenkin harjoittelumme loputtua.

Tiistaina kavimme Serrekundan torilla, jossa myydaan kaikkea maan ja taivaan valilta. Turisteille hinnat ovat tietenkin kovemmat, mutta paikkallisen kanssa liikkuessa myos turistit voivat saada tingittya hinnat paikalliselle tasolle. Meilla oli mukana Abie, joka ei antanut periksi tinkimisessa sitten yhtaan. Ostin farkut, legginsit, paidan ja 5 metria batiikkijuhlapukukangasta ja kaikki tama oli vain hieman yli 20 euroa.Yksin torille en ehka lahtisi, koska kujat ovat ahtaita, ja tuntuu, etta jokainen kauppias haluaisi saada juuri minut asiakkaakseen. Alue on myos aika suuri ja nain ekalla kerralla kadotti ainakin suuntavaiston kokonaan.Tanaan perjantaina menemme paakaupungin Banjulin samanlkaltaiselle toripaikalle hankkimaan juhlapukuun tarvittavat loput materiaalit ja kaymme raatalilla. Kuulemma aina joka vuosi monet hankkivat uuden juhlapuvun tobaski juhlaa varten, joka on yksi muslimien suurista juhlapyhista. Yleensa silloin aina koko perhe ja suku kokontuu yhteen juhlimaan ja uhraamaan vuohen.

Sadekauden olisi pitanyt jo paattya monta viikkoa sitten, mutta edelleen lahes paivittain on satanut. Saa ei onneksi ole niin kostea kuin aluksi, joten nukkuttua saa paremmin ja hikoiltua ei tule niin paljoa. JOskus iltaisin on ollut jopa kylma. Ehka kohta alkaa se "kylma' kausi oikeasti. Heippa!