Gambian matka oli siintänyt ajatuksissa jo pitkän aikaa. Olihan sinne jäänyt paljon muistoja työharjoittelujaksoltani..Aluksi olin ajatellut lähteä yksin matkalle, mutta yllättäen matkalle lähdin kaverini Tuulin kanssa sekä hänen ystäväperheensä kanssa. Tuuli oli Gambiassa kanssani myös edellisellä kerralla. Yhdessä oli siis helppo lähteä, kun tunisimme toisemme jo makustajina.
Tällä kertaa matkamme oli kahden viikon valmismatka Tjäreborgin matkatoimiston kautta.Valmismatkan valitisiminen oli helpoin ja halvin vaihtoehto. Valmistumisen jälkeen lomaa oli vain pari viikkoa, joten aikaa matkata ympäri Eurooppaa ei ollut suuermmin.Saavuimme Gambiaan 30.12.11 päivällä ja vastassa matkaseuruettamme oli minun ja Tuulin kaksi paikallista kaveria. Meidän ei siis tarvinnut alkaa tinkiä taksimatkasta tai maksaa kallista mataktoimiston bussikuljetusta vaan kaverimme veivät meidät suoraan hotellilleimme ja pääsimme aloittamaan lomamme mukavin tunnelmin. Minun ja Tuuli hotelli Hotel Bakoteh oli luononläheinen ja rauhallinen bungalow-tyyppinen hotelli. Hotellialueella oli pieni uima.-allas ja ravintola. Alueella asui apinoita, lintuja ja jättäimäinen lisko. Rannalle oli vain muutaman sadan metrin pituinen matka. Matkan ajan pääasiassa kuitenkin kävin vain nukkumassa hotellilla. Taisin käydä uimassa altaalla kerran :)
Hotellissa asuminen tuntui luksukselta. Enhän ole hotellissa nukkunut öitäni moneen vuoteen. Yleensä majoitun kavereille tai hostelleihin. Gambiassa suurin osa kavereistamme asuu edelleen perheensä kanssa ja kulttuurierojen vuoksi asuminen kaverin asunnossa on hieman sopimatonta, etenkin, kun suurin osa kavereistamme on miespuolisia. Kaveritytöt sen sijaan ovat jo menneet naimisiin ja ovat perustamassa perhettä, eikä mielestäni silloinkaan ole sopivaa tulla pitkäksi aikaa vierailemaan. Työahrjoittelun aikana asuimme taasen niin kaukana kunnon kulkuyhteyskistä ja erityisesti rannasta, että senkin vaihtoehto suljettiin pois jo alku metreillä. Vaikka siihen compoundiin varmasti olisimme olleet terevtulleitakin
Kahden viikon matka meni kuin siivillä. Heti uudenvuuoden päivänä pääsimme paikallisiin Kristillisiin häihin. Hääseremonia pidettiin Katolisessa kirkossa Laminin kylässä. Seremoniassa rukoiltiin, laulettiin ja saarnattiin, seremonia ei paljoa eronnut Suomalaisista luterilaisista kirkkohäistä. Lopuksi pariskunta sai toisensa ja heistä otettiin valokuvia. Häät jatkuivat läheisen koulun juhlasalissa häävastaanotolla. Useamman tunnin ajan saimme odottaa juhlallisuuksien alkua. Odotellessamme saimme kuitenkin pientä naposteltavaa ja juomista. Ruoka ja juoma (yleensä alkoholiton) on tärkeä osa Gambialaista kulttuuria ja jokaisessa paikassa näitä tarjotaan, vaikka perhe olisi kuinka köyhä tai tilaisuus kuinka pieni vain. Kunnon hääjuhlien alkaessa oli meidän kuitenkin jo aika lähteä hotellillemme syömään, sillä uuden vuoden päivällinen sisältyi matkammehintaa, emmekä nuukina suomalaisina tätä tilaisuutta halunneet jättää väliin. Juhlaillallinen oli maittava ja runsas, mutta ruoan jälkeen meitä odottivat jo kaverimme. Menimme juhlistamaan uutta vuotta Senegambiaan. Pian puolen yön jälkeen ystävämme toisesta hotellista soittivat ja kertoivat heidän hotellinsa ravintolan palavan ja että kaikki hotelliasukkaat ovat evakuoitu rannalle. Lähdimme hotellillemme, sillä halusimme turvata ystäviemme lasten yöunet. He olisivat voineet mennä nukkumaan meidän hotellihuoneeseemme. Tiet Senegambiasta Kotuun olivat kuitenkin ruuhkaiset ja jouduimme kävelemään muutaman kilometrin matkan, ja saimme kuulla saavuttuamme paikan päälle, että he ovat päässeet omaan huoneeseensa nukkumaan. Onneksi kaikki päättyi turvallisesti ja onnellisesti, tulipalo aiheutti vain rahallisia menetyksiä. 
Ensimmäisen päivän häiden lisäksi pääsin myös käymään muslimihäissä, joissa laulettiin ja tanssittiin kiihkeästi. Oma suomalainen ujouteni pääsi jälleen esiin ja itse katselin menoa vain taustalta, vaikka monet yrittivätkin minua rinkiin sysätä, en sinne kuitenkaan uskaltautunut. Häiden lisäksi kävin vielä vauvan nimenantotilaisuudessa. Tässä tilaisuudessa en vauvaa kerinnyt edes nähdä. Vieraita oli paljon ja musiikki soi taustalla, kun ihmiset seurustelivat keskenään. Minusta oli kiinnostunut joukko pikkulapsia. Hiuksiani ja ihoani kosketeltiin. Oli hieman outoa ja ärsyttikin, sillä edellisellä matkalla tälläistä ei sattunut, vaikka monessa juhlassa kävinkin.
Tuulin ystäväperhe oli Gambiassa ensimmäistä kertaa, joten olimme heille myös matkaoppaita. Kävimme toreilla, Banjulissa, Krokotiili altaalla, ja saimme viedä heidät mukanamme ystävillemme lounaille.Perhe nautti näkemästää ja sai myös kokemuksen paikallisten elämästä. Perheen äiti muun muassa pesi perheen vauvan vaatteita paikalliseen tapaan ystävämme luona, eli siis käsipyykillä. Rannalla tuli maattua useampana päivänä. Joinain päivinä meri oli erittäin kylmää, eikä sinne uskaltautunut mennä. Loppua kohden kuitenkin auringonpaiste oli niin paahtavaa että meriveden kylmyys oli vain raikastavaa. merikin tuli siis koettua useampaan kertaan.
Yhtenä päivänä kävimme kylässä kaverimme enon luona, missä koiramme Bamboo asustelee nykyään.Vatsassa meidän suurta joukoamme oli koko perhe. Bamboo ei aluksi minua ja Tuulia tunnistanut, mutta kun hetkinen oli kulunut sekosi pikkuinen iso koiramme täysin. Häntä heilui niin kovaa että koko keho heilui. Bamboo työnsi kehoaan jalkojamme vasten, yritti nuolla ja tietenkin hyppiä päällemme. Bamboo siis todellakin muisti meidät. Se ei meinannut jättää meitä ollenkaan rauhaan ja ainakin tunnin verran seurasi meitä koko ajan. Ilmiesesti kuumuus kuitenkin voitti ja Bamboo kävi levolle jossakin vaiheessa. Meikin pääsimme syömään ja seurustelemaan. Taloon oli syntynyt muutama viikko sitten vauva. Me kaikki saimme pitää tätä pientä nyyttiä sylissämme, aivan ihana pieni tyttö oli. Vieraanvaraisuus oli käsinkosketeltavaa. Illan tullessa lähdimme kotiin. Ystäväperheemme oli lähtenyt jo aikaisemmin, sillä kuumuus vei voiton. He saivat perheeltä autokyydin, julkisilla palaaminen olisi ollut varmasti turhan raskasta. Minä, Tuuli, Fanding ja Ousman lähdimme kävellen ja "julkisilla" takaisin päin. Matkanteko julkislla on välillä eirttäin vaikeaa.. Tällä kertaa matka kuitenkin sujui ilman pahempia kommeluksia/viivästyksiä.Gambian loma oli raikastava, lämmin ja voimaannuttava tuulahdus talven keskelle. Kaipuu Gambiaan jäi, ehkä palaan sinne vielä jo nyt syksyllä 2012 tai ainakin jonakin päivänä, sen tiedän jo nyt. Paljon on vielä koettavaa ja opittavaa sieltäkin.
Matkakuume lisääntyy, kun näitä hetkä on taas muistellut. <3
