Tosiaan kuten viimeisestä postauksestani näkee, olin hieman sairas koko loppu matkan ajan. Suomeen saavuttuani kävin tutkimuksissa Hartmannin päivystyksessä, sillä olotilani oli edelleen surkea, kuumeinen, silmät olivat valon arat ja korvat olivat tukossa/puoli kuurot. Mitään selvää taudinkuvaa ei löytynyt verinäytteistä, joita otettiin ainakin tuhat. Mutta ilmeisesti minulla oli jokin virusinfektio tai parikin vielä kehossa, sekä malariasta aiheutunut huonokuntoisuus, joka oli jo selätetty Gambiassa ollessani. Lisäksi ilmeisesti minulla oli jonkinlainen korva- ja silmätulehdus. Näistä kaikista selvisin lepämäällä noin viikon ja syömällä tupla antibioottikuurin, tosin kunnollinen toipuminen vei melkein kuukauden. Kunto oli heikentenyt, joten pieni ylämäkikin tuntui aluksi vuoren huipulle kiipeämiseltä.
Paluun jälkeen oli tietenkin myös totuttelemista lämpötilaan eli Suomen talveen sekä kaikenlaiseen muuhun elämänmenoon täällä. Ehkä noin kesään mennessä kaikki oli taas normaalia, opiskelu, työt, kaverit ja harrastukset. Koko ajan oli kuitenkin mielessä paluu Afrikkaan, Gambiaan tai jonnekin muualle.
Nyt sitten palaamme kahdeksi viikoksi Gambian lämpöön joulukuun lopulla. Odotan jo matkaa innolla, rakkaiden ihmisten näkemistä ja niitä ihania rantoja ja auringon paistetta. Tällä kertaa tarkoitus on myös lisää tutustua ympäröiviin aluieisiin, mutta saas nähdä olemmeko kuitenkin joka päivä jollakin kaverillamme kyläilemässä.. Odottaviin tunnelmiin jään siis. Mutta ekaksi nyt olisi omat valmistujaisjuhlani ja sitten joulu. Joulua olenkin viimeksi viettänyt kolme vuotta sitten.
lauantai 17. joulukuuta 2011
lauantai 8. tammikuuta 2011
Malaria
Joulu meni hurahtaen ohi. Aattona kavimme syomassa Bakaun cape pointissa jouluillallisen. Illalliseen kuului nelja ruokalajia ja noiden neljan lisaksi saimme viela yhden ruokalajin lisaa, koska tullessamme ravintolaan alkuruoat olivat viela tekeilla. Olimme varanneet joulumenuun jo etukateen ystavamme kautta. Illallinen oli herkullinen, vaikkakin olimme aivan ylitaynna sen jalkeen. Illallisen jalkeen menimme kuuntelemaan paikallisia artisteja open mic tapahtumaan.
Lauantaina kavimme kolmella kaverillamme ja saimme taas syoda vatsamme tayteen herkulllisia ruokia. Lauantai sunnuntai valisena yona alkoi nousta korkea kuume ja oli kammottava paansarky. Sarkylaakkeet auttoivat ja sunnuntaina kuumetta ei enaa ollut. Ajattelin, etta oli varmaankin vain normaalia flunssaa ja vasymysta.
Maanantaina aamulla lahdettyamme James islandille ja Kunta Kinten kylaan tutustumaan alkoivat samat oireet uudelleen. Sinnittelin Kunta Kinten kylassa, mutta James islandille (orjien sailytys saarelle) en enaa kyennyht menemaan. Paansarky, selkasarky ja kuumeinen olo oli vienyt voimat. Loppu retken ajan lepasin ja yritin selviytya. Iltaa kohden olo taas hieman helpottui, mutta menimme kuitenkin kaymaan serrekundan sairaalassa tarkastuttamassa vereni. Pikatestilla loytyi verestani malariaparasiitti. Sairaalasta malarialaakkeet olivat loppuneet, joten jouduimme kaymaan westfieldissa apteekissa. Myos apteekista oli loppunut minulle kirjattu laake, joten apteekkari vaihtoi laakkeen toiseksi.
Laakkeita otettiin kaksi kertaa paivassa nelja kolmen paivan ajan. Laakkeet haisivat erittain aphoilta ja koko huoneemme lemusi sairaalalle. Laake alkoi pikku hiljaa vaikuttamaan ja oloni oli jo aika hyva torstaina aamupaivalla. Iltaan mennessa kuitenkin kuume, paansarky ja silmien kutina/arkuus olivat palutuneet. Paatimme menna uudeleen sairaalaan. Sairaalassa hoitajat tekivat uudelleen malaria testin ja se oli onneksi negatiivinen. Kavimme kuitenkin viela apteekissa tarkastuttamassa hemoglobiinini ja valkosoluarvot, nekin olivat normaalit. Aptteekkari epailikin oireita laakkeen sivuvaikutuksiksi. Samanlainen oireilu jatkui koko uuden vuoden viikonlopun. Sunnuntaina tunsin oloni niin heikoksi, etta paatimme menna uudelleen sairaalaan. Sairaalassa annettiin 500 ml dextrose liuosta ja neuvottiin, etta mikali olo on viela maanantaina huono meidan tulisi tulla uudestaan sairaalaan laajempiin tutkimuksiin. Maanantaina oloni oli kohentunut, mutta muiden neuvojen johdattelemana menimme Banjulin sairalaan kaymaan. Banjulissa laakarit epailivat, etta suurin osa oireista oli varmastikin malarialaakkeen aiheuttamia, mutta etta luultavasti minulla on myos korvatulehdus. kunnollista tutkimusta ei kuitenkaan tehty, koska korvaklinikalle oli pitka jono ja muilla sairaalaan laakareilla ei ollut asianmukaisia valineita. Laakari kuitenkin kirjoitti antibiootti reseptin ja paatin sen ottaa. Suomessa menen sitten kunnon tarkastuksiin.
Viimeinen viikko on mennyt toipuessa, mutta olemme yrittaneet joka paiva tehda myos kaikenlaisia viimeisia hommia, kayty shoppailemasa, nahty kavereita ja tietenkin vikana paivana oli pakko paasta rannalle.. Nyt odotan jo Suomalaista ruokaa ja lamminta suihkua.
Lauantaina kavimme kolmella kaverillamme ja saimme taas syoda vatsamme tayteen herkulllisia ruokia. Lauantai sunnuntai valisena yona alkoi nousta korkea kuume ja oli kammottava paansarky. Sarkylaakkeet auttoivat ja sunnuntaina kuumetta ei enaa ollut. Ajattelin, etta oli varmaankin vain normaalia flunssaa ja vasymysta.
Maanantaina aamulla lahdettyamme James islandille ja Kunta Kinten kylaan tutustumaan alkoivat samat oireet uudelleen. Sinnittelin Kunta Kinten kylassa, mutta James islandille (orjien sailytys saarelle) en enaa kyennyht menemaan. Paansarky, selkasarky ja kuumeinen olo oli vienyt voimat. Loppu retken ajan lepasin ja yritin selviytya. Iltaa kohden olo taas hieman helpottui, mutta menimme kuitenkin kaymaan serrekundan sairaalassa tarkastuttamassa vereni. Pikatestilla loytyi verestani malariaparasiitti. Sairaalasta malarialaakkeet olivat loppuneet, joten jouduimme kaymaan westfieldissa apteekissa. Myos apteekista oli loppunut minulle kirjattu laake, joten apteekkari vaihtoi laakkeen toiseksi.
Laakkeita otettiin kaksi kertaa paivassa nelja kolmen paivan ajan. Laakkeet haisivat erittain aphoilta ja koko huoneemme lemusi sairaalalle. Laake alkoi pikku hiljaa vaikuttamaan ja oloni oli jo aika hyva torstaina aamupaivalla. Iltaan mennessa kuitenkin kuume, paansarky ja silmien kutina/arkuus olivat palutuneet. Paatimme menna uudeleen sairaalaan. Sairaalassa hoitajat tekivat uudelleen malaria testin ja se oli onneksi negatiivinen. Kavimme kuitenkin viela apteekissa tarkastuttamassa hemoglobiinini ja valkosoluarvot, nekin olivat normaalit. Aptteekkari epailikin oireita laakkeen sivuvaikutuksiksi. Samanlainen oireilu jatkui koko uuden vuoden viikonlopun. Sunnuntaina tunsin oloni niin heikoksi, etta paatimme menna uudelleen sairaalaan. Sairaalassa annettiin 500 ml dextrose liuosta ja neuvottiin, etta mikali olo on viela maanantaina huono meidan tulisi tulla uudestaan sairaalaan laajempiin tutkimuksiin. Maanantaina oloni oli kohentunut, mutta muiden neuvojen johdattelemana menimme Banjulin sairalaan kaymaan. Banjulissa laakarit epailivat, etta suurin osa oireista oli varmastikin malarialaakkeen aiheuttamia, mutta etta luultavasti minulla on myos korvatulehdus. kunnollista tutkimusta ei kuitenkaan tehty, koska korvaklinikalle oli pitka jono ja muilla sairaalaan laakareilla ei ollut asianmukaisia valineita. Laakari kuitenkin kirjoitti antibiootti reseptin ja paatin sen ottaa. Suomessa menen sitten kunnon tarkastuksiin.
Viimeinen viikko on mennyt toipuessa, mutta olemme yrittaneet joka paiva tehda myos kaikenlaisia viimeisia hommia, kayty shoppailemasa, nahty kavereita ja tietenkin vikana paivana oli pakko paasta rannalle.. Nyt odotan jo Suomalaista ruokaa ja lamminta suihkua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)