Tyoharjoittelumme on paattynyt. Lastenkodilla viettamamme aika meni nopeasti ja oikestaan siella olisi viela voinut keksia kaikenlaista tekemista lisaa...On kuitenkin kivaa nyt vain olla ja lomailla. Dakarin luksusloma oli tarpeen..
Viime viikolla olimme siis kaymassa Senegalin Dakarissa. Lahdimme matkaan maanantai aamuna kukon laulun aikaan. Banjulin satamassa olimme ajoissa ja paasimme ensimmaiseen lahtevaan lauttaan. Saattamassa meita oli Keba, lahiohjaajamme, lastenkodilta. Han hankki meille suoran kyydin Dakariin jo Banjulista. Muuten olisimme joutuneet ottamaan pohjoisrannan kylasta, Barrasta, taksin rajalle ja rajalta Senegalin puolelta loytaa vani tai farmarimallinen auto Dakariin. Matka oli pomppuinen, mutta aika nopea.. Lahdimme Barrasta kahdeksalta ja olimme Dakarissa hotellillamme kolmen jalkeen. Loppumatkasta oli pienia ongelmia autoon kanssa, kun vain yksi vaihde autostamme toimi. Myos Dakarin kadut olivat ruuhkaisia, aivan tosenlaista kuin Gambiassa. Olimme saapuneet oikeaan kaupunkiin. :) Banjul ja muut Gambian paikat ovat vain pikku kylia tai taajama-aluetta, ei todellakaan kaupunkia....
Hotellimme oli aivan Dakarin keskustassa. Paasimme kulkemaan jalkaisin lahes jopka paikkaan. Apunamme muutamana paivana oli Keban ystava Diawara, ilman hanta olisimme olleet muutamaan kertaan pulassa, kun emme puhu ranskaa ta wolofia. Suurimmaksi osaksi kuitenkin parjasimme englannilla.
Viikon aikana nautimme eurooppalaisista kahviloista, kuumasta suihkusta ja kaupungin vilinasta. Kavimme tutustumassa Goreen orjasaareen. Saari oli pysynyt entisellaan ja vaiutti aivan espanjalta tai portugalilta raknneustensa puolesta. Edelleen saarella asuu ihmisia, mutta selvasti saari on turistikohde. Jokaisessa kdunkulmassa oli matkamuistomyyjia ja kaikesta sai maksaa. Elamys oli kuitenkin hieno, vaikkakin hieman surullinen.
Kavimme myos tutustumassa vaaleanpunaiseen jarveen, Lac Rose, josta kaivetaan suolaa. Vaaleanpunainen vari syntyy jarvessa asuvasta levasta. Talla kertaa saa oli hieman pilvinen,njoten emme kuitenkaan nahneet vaaleanpunaista varia.. Tai sitten olimme vaaraan aikaan jarvella. No olipa sekin kuitenkin yksi kokemus lisaa.
Muina paivina kiertelimme keskustassa ja kavimme ostoksilla. Ostoksien tekeminen oli erittain rankkaa, koska aina piti tinkia hinnasta yli puolet. Suurin osa myyjista laittoi hulppeita hintoja esi paidasta 20 000 cefaa, joka on noin 20 euroa. Oikea hinta oli ehka 3000 cefaa eli noin 5 euroa ehkapa. Monesti meita varmasti myos huijattiin ja maksoimme tavaroista yli hintaa. Dakar oli myos slevasti Gambiaa kalliimpi. Ruoka kahviloissa ja ravintoloissa oli lahes Suomen tasoa. Vain aivan paikallisissa kuppiloissa sai halvalla syotya. Muutamana paivana soimme paikallista ruokaa, Benechinia, yassaa ja cous cousia. Ruoat olivat samantyyppisia kuin Gambiassakin, mutta hieman eri mausteita oli kaytetty. Ruoka oli siis riisia/cous cousia, kastiketta ja lihaa/kalaa/kanaa.. Eurooppalainen ruoka virkisti valilla.
Takaisin tullessa tulimme taksifarmarilla. Matka oli jalleen pomppuinen, mutta hyvat unenlahjani helpottivat matkantekoa.. Nukuin niin menomatkan kuin paluumatkankin lahes kokonaan. Tuuli ihmetteli, miten onnistuin siina.. Kuulemma paani oli heilunut puolelta toiselle.. Paluumatka kesti hieman kauemmin, koska jouduimme odottelemaan Barrassa lauttaa tunnin.
Taman viikon ystavamme Kumba on letittanyt hiuksiamme. Eilen valmistui omat letttini ja tanaan Tuulin. Paahan ja niskaan hieman sattuu, mutta eikohan tahan muutaman paivan paasta totu. Ehka letit ovat paassa viela Suomeen saapuessamme. Huomenna menemme syomaan ravintolaan illallista. Kotitalomme naiset lupasivat tehda riisipuuroa ammuksi ja jotain lounasta paivaksi. Joulupaivan vietamme kavereidemma kanssa ja Tapaninpaivana olemme varmaankin kotosalla. Viimeiset kaksi viikkoa yritamme kayda rannalla, theda viimeisia ostoksia ja nahda kavereitamme. Suomea kylla jo kaipaa vahan, mutta kylmyys ja lumenmaara pelottaa..
Ihanaa joulun aikaa ja uutta vuotta kaikille!
